Mauri

Mauri Ikonen
Mauri Ikonen

Masku tarvitsee kokonaistaloudellisuuden ja -turvallisuuden puolustajan. Ikäihmiset ovat yhteiskunnan resurssi, jota hyödyttäen turvataan myös nuorten ja työikäisten tulevaisuus. Työhön tarvitaan kokemusta, uusia ajatuksia ja aktiivista otetta koko kunnan hallintoon.

Hihat on kääritty ja työ alkanut. Alta näet, mitä olen tehnyt elämässäni.

Lähde mukaan!

Kuka Mauri on?

Olen 67 vuotias everstiluutnantti evp. Aloitin luutnanttina 1977 Porin prikaatissa. Olen naimisissa ja vaimon kanssa on lapsia uusioperheessä  4 ja 3 lastenlasta. Lemun Hallitustiellä asumme. Harrastan jääkiekkoa maalivahtina. Pelasin ensimmäisen Jääkiekkoliiton alaisen pelin 1963 ja ura jatkuu. Lisäksi olen aloittamassa uudelleen ilmapistooliammuntaa. 

Suoraan esimiehenä varusmieskoulutuksessa olin 10 vuotta, joista 5 vuotta johtajakoulutuksessa Aliupseerikoulussa.

Sitten tuli seuraava vaihe, 1987 – 1988 palvelin Suomalaisessa YK-joukossa Syyriassa. Erinomainen kokemus johtaa suomalaisia sotilaita 24/7, eli elää heidän kanssaan ja vastata äideille Suomeen, että pojat tulevat turvallisesti takaisin kotiin. Piti pitää valmiutta yllä, vaikka suurimman osan ajasta valvoimme paimenia. Samalla tuli opittua uusia asioita eri kulttuureista ja eri maiden palvelustovereista. Kokea, että suomalaisella sotilaskoulutuksella selviää vaikka neuvottelusta, jossa vastapuoli haluaa ampuen kokeilla, pysyykö Mauri mielipiteensä takana.

Palasin Suomeen ja tuli seuraava vaihe, esiupseerikurssi ja sen päälle siirto heti opettajaksi Kadettikouluun. ”Minun kadeteista” menestyneimmät ovat kenraaleita ja everstejä/kommodoreja tänään.

Lyhyt vaihe Lounais-Suomen Sotilasläänin Esikunnassa ja sitten Porin prikaatin koulutustoimiston päälliköksi. 90 luvun lama opetti, miten samat tehtävät on tehtävä pienemmällä rahalla. Se vaatii uutta ajattelua, miten saadaan käyttämättömiä resursseja käyttöön, jotta saadaan syntymään taistelukelpoinen ja tahtoinen sodanajan joukko. Opin, mitä on tulosajattelu. Se on myös positiivisiä toimia ja paljon muutakin kuin markkoja ja euroja, siksi se vaatii joustavuutta ajatteluun.

1995 alkoi uusi vaihe. Siirryin YK:n pohjoismaisen pataljoonan 1. Suomalaisen yksikön päälliköksi Makedoniaan, Tetovoon. Hieno vuosi Länsi Makedoniassa, jossa asuivat etniset albaanit, enemmistönä makedonialaisten johtamassa maassa. Monia kansan ryhmien välisiä ongelmia.Taisin menestyä, koska kutsuivat leikkisästi Tetovon keisariksi ja Makedonian televisio oli paikalla vaihtoparaatissani.

Seuraava mielenkiintoinen tehtävä odotti Suomessa, suomalaisen kansainvälien valmiusjoukon perustaminen. Oli 6 kk aikaa luoda joukon koulutus tyhjästä. Niillä alku perusteilla joukko hankki kannuksensa Kosovossa ja Afganistanissa. 

Sitten alkoi uusi vaihe taas 17.8.2000. Sinä päivänä esittelin Tarja Haloselle helikoptereiden käyttöä kansainvälisessä kriisinhallinnassa ja sen jälkeen siirryin Turun ja Porin Sotilasläänin Esikuntaan Henkilöstöosaston päälliköksi. Seuraavista 2,5 vuodesta tulivat tosi mielenkiintoiset. Viranomaisyhteistyö, asevelvollisuusasiat, koulutus ja vapaaehtoinen maanpuolustus. Pääsin oikein kunnolla sisälle yhteiskunnan valmiuteen, kunnan johtajan ja yleensä johtajien vastuuseen joka päivä, varautumisessa valmistauduttaessa häiriö- ja poikkeusoloihin. 

Kesällä 2002 Satakunnan maanpuolustuksen johtomiehet tulivat Turkuun ja marssivat huoneeseeni ja kysyivät: ”Mauri, tuletko MPK:n piiripäälliköksi Satakuntaan 1.1.2003?” Mietin 30 sekunttia ja lupasin. Aloitin Porissa torin laidalla ja hommat lähtivät hienosti käyntiin. Sitä ehkä autti, että olin Paneliasta kotoisin ja Satakunnan Suojeluskuntapiirin Päällikkönä oli toiminut aikoinaan nakkilalainen maanviljelijä, kapteeni res. Väinö Ikonen, sukulaismies. Samaan aikaan sotilasläänin komentaja määräsi minut Vakka-Suomen sotilasalueen päälliköksi ja kun piiripäällikön paikka aukesi Turussa 2004 vuoden alusta, hain ja sain paikan. Näin vastuualueet yhteyivät. Sotilasalueen päällikkö edusti puolustusvoimia alueellaan kaikissa kuntien, viranomaisten ja talouselämän yhteistoiminta neuvotteluissa. Näin MPK:ssa meni 11 vuotta ja Lounais-Suomen Maanpuolususpiiri kasvoi yhdeksi maan johtavista maanpuolustuspiireistä, ainakin sillä perusteella, että kuittasimme vuosittain parhaat tulospalkkiot. Aikansa kutakin ja seuraavan tehtävän vuoro odotti.

Olin jäänyt kahdesti eläkkeelle ja yli 40 vuotta erilaisia vastuita kotimaassa ja ulkomailla. Halusin muuttaa toisenlaiseen tehtävään, ihmisten palvelijaksi. Kävin ”salaa” taksinkuljettajan koulutuksen. Kun ilmoitin lapsille, että jään eläkkeelle, nuorin tyttäristä epäili, että viikon kuluessa kaatuvat seinät joutilaan miehen niskaan. Olivat tyytyväisiä, etten jäänyt vain potkimaan käpyjä Lemuun.

Maurin sähköinen koti