Lännen Median haastattelemat puoluesihteerit osoittivat vastauksissaan 5.1.2015 lähes poikkeuksetta jumittumista vanhaan ajatteluun, jota myös emeritusprofessori Jorma Kalela korosti. Kuitenkin kaikkialla toitotetaan yhteiskunnan muutosta. Kaikki toimet tehdään talouskasvun ja kilpailukyvyn nimissä, mutta kukaan ei korosta luovaa ajattelua ja visiointia. Poliittinen johto on edelleen siirtämässä mm. Sote-uudistuksen myötä valtaa alueilta ja kunnilta kauemmaksi, vaikka tehtäviä ja rahoitusta kunnille kuitenkin lisätään.Juha Sipilä kävi Turun torilla jo keväällä 2014. Kuva Juha O Luukka
Kokoomuksen puoluesihteeri Minna Arve korosti, että hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan vain työnteolla. Hän on oikeassa, mutta työnteko ja siihen osallistuvat on myös huomioitava. Vaikka SDP:n Reijo Paananen kertoo, että työttömyystilanne ei ole huono, kannattaa käydä vaikka Turun torilla toteamassa tilanne. Sinnekin riittää työttömiä lähes puolesta miljoonasta suomalaisesta työttömästä. Yllättävintä puoluesihteereiden kannanotoissa oli perussuomalaiset Riikka Slunga-Puotsalon kannanotto, jonka mukaan vain vientiteollisuuteen on panostettava, koska vain se turvaisi hyvinvoinnin. Mielestäni hyvinvoinnin turvaa osaltaan yksityinen ja julkinen kulutus, joka on noin 60 %:tia BKT:stä. Ihmisillä pitää olla ostovoimaa ja kunnilla rahaa selvitä lisääntyvistä velvoitteistansa.
Varsinais-Suomi Euroopan turvallisin maakunta
Kannattaa kokeilla ja saada kuntien ja maakuntien tilannetietoisuus paremmaksi. Se tarkoittaa että kunta, sen alueella toimivat talouselämän edustajat ja viranomaiset aloittavat yhteiskunnan häiriöiden vaikutuksen kartoituksen poikkihallinnollisesti. Heillä kaikilla on sama tavoite: jatkaa avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Työtä johtaisi kunnan operatiivinen johto. Sillä on yhteydet oman organisaatioon, naapurikuntiin, talouselämään, viranomaisiin ja koulutusorganisaatioihin. Tältä pohjalta kunnat, talouselämä ja viranomaiset parantaisivat yhteistyötään sekä pystyisivät antamaan täsmätehtäviä kolmannelle sektorille ja koulutusorganisaatioille reaaliajassa. Kaikki työ voitaisiin tehdä maakuntavision alla ja kohdentaa koskemaan omaa kuntaa. Meillä täällä Varsinais-Suomessa visio olisi: ”Varsinais-Suomi, Euroopan turvallisin maakunta 2020”. Visio olisi epäpoliittinen, yli vaalien yltävä ja sisältäisi vastauksen kysymykseen: Voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta?
Uudet resurssit
Yhteiskuntamme käsittelee työttömiä, eläkeläisiä ja maahanmuuttajia tuntemattomana massana. On tärkeää, että tämä suuri joukko saadaan muutettua resurssiksi. Vaikka lähes kaikki puoluesihteerit korostivat työtä ja yrittäjyyttä sekä vientiteollisuuden merkitystä, kotimarkkinat on kuitenkin turvattava. Sen osuus kansantaloudestamme on 60 %. Työmarkkinoiden joustona näen, että työttömälle ja maahanmuuttajalle yhteiskunnan varaamat rahat tarjotaan hänelle palkkana työnantajien kautta. Maksetaan työnantajalle tuki ja hän maksaa kansalaiselle ja maahanmuuttajalle palkkaa. Näin työntekijä maksaa veroja, omat kulunsa sekä on yhteiskunnan täysivaltainen, tunnustettu jäsen. Kun tähän yhdistetään koulutuspolitiikka niin, että kansalaisen ja maahanmuuttajan aikaisempi koulutus hyväksikäytetään ja uudelleenkoulutus annetaan tarpeen mukaisesti. Näin koko yhteiskunta on mukana rakentamassa 2020-luvun turvallista Suomea yhdessäMauri talkootöissä Turun torilla järjestämässä ja turvaamassa Keskustan puoluekokouksen marssijoita. Kuva Juha O Luukka
Joka viides suomalainen on nyt, ja muutaman vuoden kuluttua joka 4. on täyttänyt 65 vuotta. Heidän ammattitaitonsa pitää pystyä käyttämään yhteiskunnassa hyväksi. Meidän on saatava heidän työstään ja harrastuksistaan kannattavia ja kannustavia. Jos saamme tämän osan kansasta jatkamaan elämäänsä henkisesti ja fyysisesti aktiivisesti, he elävät ilman laitoshoitoa 10 – 20 vuotta pidempään. Ja se on merkittävää. Näin voisimme mahdollistaa jatkon myös työuran pidentämiselle vapaaehtoisesti.
Edellä kuvattu tarkoittaa työn ja tarpeiden ohjaamista mahdollisimman lähellä kuntalaista. Viimeaikainen kehitys on vienyt yhteiskuntaa juuri päinvastaiseen suuntaan. Rahoituksen osalta voidaan todeta, että nykykäytännöllä vuonna 2013 maksoimme tilastokeskuksen mukaan 4,1542 miljardia euroa työttömyysturvaetuuksina. Kasvua edelliseen vuoteen oli 17,5 %.
Mauri Ikonen
everstiluutnantti evp. Masku
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Tutustuin 10.12. illalla kunnallistoimikunnan kanssa Turun Lentoasemaan. Esittely nykytilasta ja kehitysnäkymistä oli mielenkiintoinen. Kenttä on yksi 24/7 auki olevista kentistä. Sillä turvataan viranomaistoiminta ympärivuorokautisesti ja myös maan ilmatilan varmistus ajoittain, koska ilmavoimat käyttävät kenttää päivystyskenttänä. Lisäksi alueella on merivartioston helikopteri tukiosineen. Helikopteria käytetään esimerkiksi meripelastuskseen. Lisäksi kentällä toimii tulli, ainakin toistaiseksi. Talouselämän kannalta tullin pysyvä päivystys on tarpeellista, välttämätöntä. Vielä tämänkin lisäksi kentältä on lääkärihelikopteri.
Jotta kenttä säilyisi, pitäisi turvata sen siviililiikenne. Se taas edellyttää matkustajia ja oikean kaluston kohtaamista. Mitä me kansalaiset voisimme tehdä? Matkustaa täältä kotikentältämme. Se edellyttää, että aina kun varaamme lennon, tutkimme pystymmekö aloittamaan lennon Turusta. Jos emme, vaadimme matkanjärjestäjiltä tätä. Miksi on kannattavaa lentää Turusta. Miettikää aikoja, joita kuluu esimerkiksi mentäessä Helsinki Vantaa kentälle. Joka paikasta Varsinais-Suomesta on nopeampi matkustaa omalle kentälle. Turussa jätät auton kentän viereen, halpa parkkimaksu, 5 minuutin kävely ja olet turvatarkastuksessa. Nyt kentällä ovat uudet kauppa ja ravintolatilat. Ja mieti, miten hienoa onkaan tulla kotiin, 5 minuuttia ja olet autossasi kotimatkalla ja maksimissaan Varsinais-Suomessa vain tunti ja kotona. Julkinen liikenne pelaa myös ja jos saamme matkustajamäärät kasvamaan, sekin varmaan kehittyy.
Tämän kehityksen turvaaminen vaatii vain hieman itsekkyyttä meiltä varsinaissuomalaisilta ja palvelut kehittyvät ja paranevat. Tehdään se yhdessä! Tämänkin asian edestä olen valmis toimimaan. Hihat on kääritty!
Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit, itsenäisen Suomen naiset ja miehet! Hyvät suomalaiset!
Itsenäistyminen ei ole vain sopivan tilaisuuden hyväksi käyttämistä ja itsenäisyyden julistamista. Itsenäisyyttä ei myöskään voi saada keneltäkään lahjaksi. Kansan on itse haluttava sitä ja oltava valmis myös taistelemaan sen puolesta.
Mannerheim-risti
Nämä miehet, joiden muistopaasilla olemme, olivat valmiita tekemään sen, valmiita uhraamaan kaikkein kalleimpansa, oman henkensä kansan ja isänmaan puolesta.
30.11. tuli kuluneeksi 75 vuotta talvisodan alkamisesta. Runsas 20 vuotta aiemmin oli päättynyt vapaussotamme, joka kuitenkin muuttui kansalaissodaksi, kuten lähes aina on muuallakin maailmassa käynyt vastaavissa tilanteissa.
SA-kuva, ilmavalvontalotta Ellen Kiuru
Kansa kuitenkin seisoi 1939 yhtenäisenä valloittajaa vastassa.Kuten tunnettua, Suomi joutui suurten tunteettoman pelin nappulaksi. Molotovin-Ribbentropin – sopimuksella se liitettiin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi. Suomalaiset puolustivat menestyksellisesti maataan ja vapauttaan yhtenäisinä ja yksimielisinä talvi- ja jatkosodassa ja täyttivät velvollisuutensa Lapin sodassa. Eikä verta vuodatettu turhaan, itsenäisyys säilyi.
Sodan jälkeen veteraanisukupolvi rakensi uudelleen maan. He maksoivat epäoikeudenmukaiset sotakorvaukset. Raataminen kuitenkin kehitti suomalaista yhteiskuntaa voimakkaasti, teollisuus ja muukin toiminta kehittyivät poikkeuksellisen tehokkaasti.
Hyvät ystävät! Tänään me elämme toisenlaisessa maailmassa kuin sodan jälkeen tai kylmän sodan vuosina. Olimme tottuneet aloittamaan yhteiskunnan varautumisen sen pääuhan pohjalta, että kun kesä on kauneimmillaan, vihollisen painopiste on Karjalan kannaksella ja muiden teiden suunnassa vihollisella on divisioona.
Maailma muuttuu. Maailman asioita ei enää päätetä Pariisi – Berliini – Pietari akselilla, vaan päätökset tehdään kasvavien markkinoiden ja energian alueilla Aasiassa ja Lähi-idässä. Yhdysvallatkin katsovat yli Tyynenmeren, eivät yli Atlantin. Oma yhteiskuntammekin on muuttunut. Emme elä enää maanviljelys- tai teollisessa yhteiskunnassa, vaan maailmassa, jossa väki pyritään keskittämään muutamaan asutuskeskukseen. Elämme sähköisen energian ja tiedonvälityksen aikaa. Yhteisöllisyys on katoamassa verkkoon, nettiin. Pidämme usein yksilön oikeuksia tärkeämpänä kuin velvollisuuksia. Olemme siirtämässä kunnallista päätösvaltaa yhä kauemmas kansalta. Olemme menettäneet paljon kansallisista arvoistamme. Olemme leikanneet tuloksellisuuden nimissä valtaosan resurssejamme ja elämme kuin mikään ei meitä uhkaisi – ainakin Ukrainan kriisiin asti uskoimme niin.
Hyvät ystävät! Olemme valmiit liittämään yhteen kuntia. Minusta tuntuu, että usein vain sen takia, että emme uskalla kohdata tai halua puuttua yhteiskunnan todellisiin ongelmiin ja uhkiin. Pitää kuitenkin muistaa, että tapahtuupa mitä tahansa Suomessa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa.
Suomi on jaettu perustuslaissa kuntiin. Kunnan pitää pyrkiä varautumaan, turvaamaan avaintoimintojensa jatkuvuus kaikissa tilanteissa, kaikissa häiriötilanteissa, myös poikkeusoloissa. Meidän pitää saada kunnat tilannetietoisiksi.
Talouselämälläkin on kunnassa sama tavoite, jatkaa avaintoimintojaan kaikissa tilanteissa. Seurakunnallakin on sama tavoite, ei ole itkeviä kansalaisia kirkon mäellä, tai jos on, olemme yhdessä miettineet, mitä silloin teemme.
Kun tähän liitetään viranomaiset mukaan, eli mietitään ja selvitetään, miten jokin häiriö vaikuttaa kuntaan, yrityksiin, seurakuntaan ja alueella toimiviin viranomaisiin, tullaan helposti sellaiseen lopputulokseen, että näillä kellään ei ole resursseja itsellään vastata tarpeeseen tässä ja nyt. No missä ne resurssit ovat? Ne ovat kolmannen sektorin toimijoissa, yksityisessä kansalaisessa. Kansalaiselle ja näille kolmannen sektorin toimijoille on annettava häiriöanalyysin pohjalta tehtäviä, täsmätehtäviä. On edellytettävä kouluttamista ja annettava kouluttautumista sekä tukitoimia. Esimerkkinä ovat vaikka seniorit. Joka viides suomalainen on yli 65- vuotias. Jos saamme heidät jatkamaan fyysisesti ja henkisesti aktiivisena, he elävät 10 – 20 vuotta pidempään ilman laitoshoitoa. Näin voimme Jukka Sarpakunnaksen mukaan sulkea 10 % vuodepaikoista vanhusten hoitolaitoksissa. Uskon, että meillä löytyy käyttöä ajatukselle: ”Minä seniori yhteiskunnan resurssi”.
Pitäisikö häiriöanalyysi toteuttaa paikallisella tasolla? Miten seniorit, yli 35-vuotiaat reserviläiset ja naiset voivat palvella isänmaataan, kotikuntaansa, Suomea? Väitän, että häiriöanalyysi antaa vastauksen varautumistarpeeseen ja selvän tehtävän kunnanjohtajalle ja hänen alaisilleen lisäresurssien etsimiseen. Yhteiskunnan on vain annettava kunnan johtajille ja luottamusjohdolle mahdollisuus käyttää omia aivojaan.
Hyvät kuulijat! Näette täällä joukossanne bareteissa olevia kansalaisia. He ovat suomalaisia rauhanturvaajia, Suomen puolustuksen ulkokehän aktiiveja. Heitä on palvellut kansainvälisissä tehtävissä vuodesta 1956 alkaen yli 40 000 henkeä. He ovat kansainvälisesti tunnustettuja. Kun keskustelemme mielekkyydestä lähettää suomalaisia näihin tehtäviin, voin kertoa teille esimerkin. Somalian merirosvous on kasvattanut meriliikenteen vakuutusmaksuja Afrikan rannikolla niin, että yhden kontin hinta on noussut yli 200 euroa. Se tekee suurta konttilaivaa kohden lähes kolme miljoonaa euroa lisähintaa. Kuka sen maksaa? Minä, kuluttaja, kaivan kuvetta. Kuinka kallista se olisikaan, jos kansainvälinen yhteisö ei pyrkisi rajoittamaan merirosvojen toimintaa tai konflikteja. Meidän Pohjanmaammekin oli siellä rahahommissa, merirosvojahdissa.
Hyvät ystävät! Veteraanisukupolvella ja vielä kylmän sodan aikaisilla suomalaisilla uhka oli selvä. Kuten aiemmin totesin, me aloitimme varautumisen suunnittelun ajatuksesta, kun kesä on kauneimmillaan, vihollisella on painopiste Karjalan kannaksella ja muiden teiden suunnassa on divisioona. Tältä pohjalta oli uhkakuvien torjuminen selvää, rautaa rajalle ja loput hoidetaan sitten kun ehditään. Leipä kasvoi omassa pellossa. Tänään meidän on aloitettava häiriöiden tarkastelu uudella tavalla, kokonaisturvallisuuden pohjalta. Sama kuin divisioonilla, voidaan tehdä tänään nettihyökkäyksellä tai muulla keinolla kuin aseilla ja sen torjuntaan tarvitaan jokainen suomalainen. Sinä et pysty sanomaan, tuliko virus tietokoneeseesi sotilaan vai siviilin lähettämänä? Et pysty sanomaan, menivätkö sähköt poikki sotilaan vai siviilin aiheuttamana. Kuka johtaa tätä varautumista? Se on haaste koko yhteiskunnalle, Suomelle, koska valtiollisella tasolla meiltä puuttuu kokonaisturvallisuuden johtoministeriö, mutta johtamispuute korostuu etenkin alueellisella ja paikallisella tasolla. Kun johto puuttuu, ei voida resursseja käyttää tehokkaasti.
Kun siviiliyhteiskunnan valmius on turvattu, sotilaallinen maanpuolustus tekee maahantunkeutumisen liian kalliiksi tänne haluaville. Kehittääksemme yhteiskuntaa edellä olevien kuvausten varalle, taustalla pitää olla tietoisuus, mm. venäläisten uusi doktriini: ”Sotia ei enää julisteta, ne vain syttyvät”. Siinä valmistaudutaan käyttämään kaikkia epäsymmetrisiäkin keinoja. Samalla tilannetietoisuus lisää myös taloudellisuuden tietämystä. Selvitystyö edellyttänee myös kodinturvajoukkojen perustamista tässä ja nyt oleviin tarpeisiin sekä aina poikkeusoloihin.
Arvoisat kuulijat!
Me kaikki tänään mukana olevat haluamme osoittaa kunnioitustamme ja kiitollisuuttamme veteraanisukupolven uhrauksille ja soturiemme taistelulle itsenäisyytemme puolesta. Samalla me toteamme, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen on otettava entistä merkittävämpi ote tämän valtakunnan kokonaisturvallisuudesta, niin kuin vapaaehtoiset ottivat 20, 30 ja 40-luvuilla. Se edellyttää valtiovallalta, alueelliselta ja paikalliselta johdolta aktiivista otetta ja ohjausta sekä kykyä ottaa vastaan täsmätukea. Yksilötasolle se edellyttänee sitä, että tunnustan, minulla on aina enemmän velvollisuuksia isänmaata ja lähimmäistä kohtaan kuin etuja.
Lopuksi haluan onnitella itsenäisyyspäivänä ylennettyjä ja palkittuja!
Osallistuin tänään 25.11.2014 Helsingissä seminaariin, ”ihmisarvoa ja huolenpitoa”. Seminaarissa kuultiin ansiokkaita alustuksia ja seminaarikeskusteluja työstä ja toimeentulosta, yksinäisyydestä sekä vapaaehtoistoiminnasta ja kirkosta ihmisten apuna ja tukena. Sauvolaislähtöinen muusikko Petri Laaksonen esitti hienoa musiikkia, kuten aina.
Kaikissa aiheissa oltiin mielestäni oikealla ladulla. Ihmiset on saatava pysymään aktiivisina, työtä tekevinä ja näin he pysyvät kiinni elämässä ja yhteiskunnassa. Esityksissä todettiin, että yhteiskunta ei ole enää ainoa instanssi, joka tuottaa edellä olevia asioita, vaikka perinteisesti kantaakin päävastuun. Seminaarissa jäi mielestäni puuttumaan se fakta, että Suomi on jaettu kuntiin ja tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Siksi kuntaan on luotava tilannetietoisuus, varautuminen, johtamiskyky 24 h. Seminaarissa keskusteltiin paljon työn merkityksestä ja kaikki korostivat sen merkitystä hyvinvoinnin, terveyden, sosiaalisuuden jne saralla. Puhuttiin toimeentulon takaamisesta, palkasta.
Mistä rahat? Me maksamme tänään työttömille, maahanmuuttajille passivoittavia korvauksia heidän sementtikennostoonsa ja toivomme kärjistettynä, että hän pysyisi siellä perheineen tai vähintään poissa silmistämme. Meidänhän pitäisi käyttää se raha, jolla me nyt maksamme hänet sinne kennoon, uuden työpaikan, elämän tukemiseen. Tukea kunnan alueella olevaa talouselämään, jotta se palkkaisi hänet työhön ja saisi näin omaa palkkaa, olisi yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Näin talouselämä vilkastuisi ja rahaa ei kuluisi yhtään enempää kuin ”makuuttamiseen” kotona.
Yksinäisyydestä puhuttiin myös ansiokkaasti. Mielestäni koulun, luokan opettajan, luokanvalvojan merkitystä ei huomioitu. Luokanvalvoja, vanhemmat ja oppilaat yhdessä tekemään työtä. Näin jää pois se, että suurissa luokissa voi olla 20 % hiljaisia oppilaita, joita kukaan ei tunnista millekkään luokalle. Samoin tukiopetus ja luokalle jättö keinoina saada oppilas kasvamaan, pysymään opetuksessa mukana on otettava uudelleen käyttöön. Näin pienillä maksuilla säästetään tulevaisuudessa miljoonia, tosin ehkä toiselle hallinnon alalla.
Vapaaehtoistoimintaa käsittelevässä osuudessa, saimme kuulla hienoja esimerkkejä elävästä elämästä. Kirkon, Laupeudentyö ry ja Walkers-toiminta voisi yltää vieläkin pidemmälle, jos kunta voisi kohdentaa tukityössä tai ainakin sopeuttaa omaansa tähän.
Kukaan ei puhunut senioreista resurssina, ”minä seniori, yhteiskunnan resurssi”. Joka viides suomalainen on yli 65 vuotias. Ei hänen ammattitaitonsa kadonnut eläköitymisen yhteydessä. Hän on resurssi, jos hänet saadaan pysymään tavalla tai toisella aktiivisena henkisesti ja fyysisesti. Näin hän elää ilman laitoshoitoa 10-20 vuotta pidempään ja voimme taata laitoksissa oleville kunnollisen ja ammattitaitoisen hoidon. Voimme jopa ehkä sulkea laitospaikkoja ja näin käyttää resursseja resurssipulaan.
Luin aamulla helsinkiläisten mietteitä, miten saataisiin selville eri hallinnonalojen rahankäyttö (http://www.hs.fi/m/kaupunki/a1416111807911?jako=9e36f5e9dc6d3239e95a15a3e7b9e71b&ref=fb-share). Kaupunginhallituksen puheenjohtajan johdolla todetaan, miten se on vaikeaa. Tässä on mielestäni koko suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja syy holtittomaan velkaantumiseen. Vuodesta toiseen koko yhteiskunnassa on tehty säästöyrityksiä, joiden vaikutusta omaan hallinnonalaan, saatikka naapurihallinnon alaan ei ole tiedetty tai pystytty ennakoimaan. Hommaa on hoidettu mutu-tuntumalla. Tilanteen hahmottamista on vaikeuttanut edelleen sektoriministeriöiden vaatimat lausunnot ja tilanneselvitykset. Näin valtiotasollakin tilanne on muuttunut hallitsemattomaksi säästämiseksi, joka menneellä hallituskaudella on vaatinut 30 miljardin lisävelanoton. Kokonaisvelka lähenee 100 miljardia.Kuntia on työstetty huonosti valmistetuilla selvityksillä, esimerkiksi kunta- ja Sote-selvitykset. On tiedostettu muutoksen tarve, mutta ei ole haluttu selvittää perusteita. Edelleen kaavaillaan, että päätöksenteko siirrettäisiin etäämmälle tiedon lähteiltä.
Yhteiskunta on muuttunut ja velkaantunut sitä tahtia, että nyt sen tilannetietoisuus on palautettava. Siinä perustekijä on suomalainen kunta, koska Suomi on jaettu kuntiin. Tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Nyt me olemme systemaattisesti lisänneet kuntien tehtäviä, mutta samanaikaisesti vieneet siltä resursseja ja päätösvaltaa. Olemme säätäneet lakeja ja asetuksia sitä tahtia, että kuntakohtainen aivojen käyttö on tullut mahdottomaksi. Aivojen käytön sijasta on pitänyt valmistautua siirtämään kuntarajoja suunnasta toiseen.
Mitä pitäisi tehdä
Annetaan kunnille löysää ja edellytetään, että ne laativat itselleen
tilannetietoisuuden perusteet. Laitetaan yhteiskunnan turvallisuus-strategian mukaiset häiriöt kattamaan kunnan eri hallinnonalat poikkihallinnollisesti. Saadaan vastaus, mihin rahat kuluvat ja mihin riittävät. Sen lisäksi saamme selvän kuvan, mihin tarvitsemme lisäresursseja ja mistä ne saadaan. Saadaan myös selville, mitä kansalaiset ja kolmas sektori voisivat tuottaa. Saisimme seniorikansalaisillekin tuottavan roolin, eikä vain maksajiksi.
Kunnan alueella työskentelee myös talouselämä. Sekin pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Juuri siinä samassa kunnassa, joka tekee sitä omaa tilanneselvitystään. Voisimme tukea talouselämää muuttamalla ajatusmalliamme radikaalisti. Sillä rahalla, jonka nyt annamme pitkäaikaistyöttömälle ja maahanmuuttajalle, tukisimme talouselämää palkkaamaan kansalaisen töihin, täsmähenkilön täsmätehtävään. Työnantaja voisi saada tukea työntekijänsä palkkaamiseen, kansalainen ja maahanmuuttaja saisi palkkaa ja olisi yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Kaikki tämä sillä rahalla, joka nyt passivoittaa kansalaisen ”sementtikennostoon”.
Edelleen siellä kunnassa toimivat viranomaiset. Hekin tekisivät yhdessä kunnan kanssa varautumissuunnitelmat. Sopisivat ennakoivat säännölliset tapaamiset ja kunta asetettaisiin tilaan, jossa siellä pystytään tekemään 24 tuntia 7 päivänä viikossa kunnanjohtajatason päätöksiä, tarvittaessa nopeastikin. Siltä pohjalta puolustusvoimatkin saisivat perusteet toiseen tehtäväänsä, muiden viranomaisten tukemiseen.
Myös seurakunnilla kunnassa on sellaisia resursseja, joiden yhteiskäyttö tietyissä tilanteissa olisi hyödyllistä ja kustannustehokasta. Pyrkisimme estämään sen tilanteen synnyn, jossa kirkonmäellä on itkeviä kansalaisia ja tietäisimme, miten tarvittaessa toimimme.
Edellä kuvattu tilannetietoisuuden luominen mahdollistaisi jokaisen virkamiehen ja työntekijän omien aivojen käytön. Tämä perustuu siihen, että sinä olet oman työsi paras tuntija. Lisäksi kuntaan ja koko yhteiskuntaan syntyisi kyky vastaanottaa kansalaisten ja kolmannen sektorin tukea, täsmätukea hyvinvointivaltion tukemiseksi ja ylläpitämiseksi. Kunnan operatiivisella johdolla on tässä työssä jakamaton ja ulkoistamaton tehtävä.
Mauri Ikonen
Everstiluutnantti evp.
mauriikonen.fi
Maskun Keskustan kunnallisjärjestö piti kokouksen torstain 12.11 ja teki seuraavat henkilövalinnat. Puheenjohtajaksi valittiin Mika Raukunen ja varapuheenjohtaja on Jouni Kalleinen, sihteerin työstä vastaa Jouko Miesvirta. Johtokuntaan valittiin myös: Rauno Aulio, Outi Rautalin, Päivi Nurminen, Pertti Veräjänkorva, Merja Eloranta, Kari Aulio, Seija Jaakkola, Olli Jokinen ja Tarja Aulio. Toiminnantarkastajina jatkavat Pirkko Helenius ja Heimo Koivisto varalla Asko Hömppi ja Anne Aulio-Hietanen.
Maskun Keskusta päätti myös lähteä tosissaan haastamaan muut puolueet eduskuntavaaleihin ja vaalivankkureita vetää Maskun oma ehdokas, Mauri Ikonen. Keskusta menetti viime vaaleissa ääniä Perussuomalaisten vahvalle nousulle ja nyt haemme äänestäjien tuella revanssia. Maskun Keskusta lähtee eduskuntavaaleihin asialinjalla ja uskallamme koska tahansa haastaa kenet tahansa, keskusteluun Suomen hyvinvoinnista ja kansamme tulevaisuudesta. Nyt ei enää julkisuuden tuoma etu auta, kun rakas kotimaamme on syöksymässä taloudelliseen sekä turvattomuuden syvään kuiluun.
Suomen nykyinen hallitus on näyttänyt oman osaamisensa, sillä on ollut aikaa lähes neljä vuotta näyttää kyntensä. Kuitenkin tämän hallituksen kädenjälkenä joudumme jatkuvasti käymään kansalaisten kukkarolla, leikkauksen ja uudistukset kun eivät näköjään tuoneetkaan niitä säästöjä, mitä vaalikauden alussa luvattiin. Maskun Keskusta luottaa edelleen palveluihin, jotka ovat lähellä ihmistä ja luotamme edelleen hajautettuun yhteiskuntaa. Keskittämisen politiikalla kun ei luoda mitään muuta kuin johtamisen vaikeutta ja palvelut karkaavat keskustaajamiin.
Keskustaa on aikojen saatossa nuijittu enemmän kuin mitään muuta puoluetta yhteensä, mutta me emme häviä mihinkään. Keskusta uskaltaa ottaa vastuun kun muut eivät siihen kykene tai halua. Maskun Keskusta luottaa ajatukseen, että valta lähtee alhaalta ylöspäin ja meitä ei johdeta pelkästään puoluetoimistosta, vaan jokaisessa kunnassa läpi Suomenmaan on ihmisiä joilla sydän sykkii keskellä ja nyt taas olemme iskussa.
Esittelin ajatuksiani Keskustan Raision kunnallisjärjestön kokouksessa keskiviikkona 12.11. Kerroin, että pelkkien mielikuvien heittely ei ole minun luonteelleni ominaista.
– Pyrin kertomaan rehellisesti konkreettisista asioista ja teoista
Olen sotilaana johdonmukaisesti painottanut vaalikampanjassani kunnan tilannetietoisuuden merkitystä. Suomalainen perustoimija eli kunta on saatava täsmällisesti tilannetietoiseksi. Se onnistuu Minun mukaan vain ottamalla yhteiskunnan turvallisuusstrategian määrittelemät häiriöt esiin tässä ja nyt aina poikkeusoloihin asti. Tilannekuvan mukaisesti sitten käsitellään häiriöiden vaikutukset poikkihallinnollisesti. Vain näin saadaan selville, mitä jokin toimenpide vaikuttaa kyseiseen ja muihin hallinnonaloihin.
Yhteistoiminta myös talouselämän kanssa tarvitaan. Talouselämä pyrkii tietenkin jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriö-tilanteissa mahdollisimman pitkään, aivan kuten kotikuntakin. Tuntemalla molemmin puolin toimenpiteet häiriön kohdatessa, sen vaikutuksia voidaan yhdessä lieventää.
Kunnan ja eri viranomaisten on tunnettava toistensa toimenpiteet häiriötilanteessa hyvin. On pyrittävä sopimaan mahdollisimman monta keskeistä tapahtumaa, joiden sattuessa ollaan heti yhteydessä kuntaan. Kuntaan on luotava valmius tehdä 24 tuntia vuorokaudessa kunnanjohtajatason päätöksiä. Viranomaisten kanssa on pidettävä säännölliset tapaamiset, jotta voidaan ennakoida mahdolliset häiriöt ja niiden vaikutukset.
Kun olemme joutuneet leikkaamaan organisaatioilta häiriö-tilanteissa tarvittavat lisäresurssit, pitää miettiä, missä niitä vielä on. Kansalaiset, mukaan lukien seniorit ja vapaaehtoinen kolmas sektori muodostavat tämän lisäresurssin. Myös työttömät on otettava mukaan.
Keskustan Raision kunnallisjärjestön kokouksessa
– Yhteiskunnalla pitää olla tieto näistä resursseista ja mitä tehtäviä niille tarjotaan.
Tilannetietoisuus mahdollistaa hyvinvoinnin ja siihen tarvittavan turvallisuuden ja rakkauden, eli kansalaisista huolehtimisen, painotin lopuksi.
Vuonna 1987 palvelin Porin Prikaatin koulutustoimistossa toimistoupseerina. Perjantai iltapäivä oli kääntymässä lopuilleen, kun joku kiikutti faxilta paperin pääesikunnan YK-toimistossa. Paperissa haettiin äkkilähdöllä kapteenia tai yliluutnanttia Golanille suomalaisen valvontajoukon 1. komppanian varapäälliköksi. Vastapäätäni istui viestipäällikkö Tapani Leino ja kysyin häneltä, kannattaisiko hakea paikkaa. Tapsa vastasi, että paikka olisi kuin tehty minulle. Soitto YK-toimistoon ja sain kuulla, että maanantaina klo 8 pitää ilmoittaa, lähdenkö.
Tavarat pöydältä kasaa ja paikalliseen Säästöpankin konttoriin. Saanko lainaa autoa varten? Myönteinen lupaus. Siitä kotiin ja kertomaan perheelle, että voisin lähteä Golanille, sopiiko. Satu, vanhin tyttäremme oli tuolloin 9 v ja kielsi heti isää lähtemästä. Asiaa valmisteltiin viikonloppu ja maanantaita vasten yöllä heräsin kahden aikaan lapsen ravisteluun. Satu herätti minut ja sanoi: ”Voit lähteä, jos minä saan tulla käymään siellä”. Lupaus puristaa edelleen kurkkua ja kyyneleet nousevat miltei silmiin. Kyllä aikuinen saa lapsen pahoihin tilanteisiin.
Golan. Kuva Martti Tikka
Kolmetoista kuukautta Syyriassa oli kokemus. Todella keskellä ei mitään. Me emme ole minun aikana Suomessa nähneet köyhyyttä, mutta Golanin kukkuloilla sitä piisasi. Suurin osa väestöstä oli paennut sotaa, mutta paluumuutto oli alkanut. Helppoa, vanhemmille vain ilmoitettiin, lastenne koulu on Damascuksen sijasta Umbatinahin kylässä tai jossakin toisessa. Ei työtä, ei mitään, mutta koulu lapsille. Jaa, olihan siellä ainakin miljoona miinaa merkitsemättömänä.
Syyrian kokemuksiin kuului myös tilanne, jossa syyrialainen sotilas kokeili neuvottelukestävyyttäni, ampumalla rynkyllä kolmesti ohi pään. Ei muuttanut mielipidettäni. Usko suomalaiseen sotilaskoulutukseen kasvoi. Siellä näin myös jalkaväkimiinojen tehon. Vaikeuttaa etenemistä, jos jalka puuttuu puolesta välistä säärtä. Haavoittunut pelastuu kuitenkin, jos saamme hänet tiputukseen kahden tunnin kuluessa.
Paljon jäi ystäviä sinne. Syyrialaiset olivat ja ovat ystävällisiä, vieraanvaraisia. Ei niin pientä kotia, ettei vierasta kutsuttu kylään turkkilaiselle kahville. Jos talossa ei ollut tarjottavaa, kylänvanhin hoiti isännyyden. Elämä oli muutenkin toisenlaista. Valkoisen auton pysähdys toi heti paikalle koko miesjoukon. Sisälle parhaaseen huoneeseen ja kahvin toi ovelle perheen vanhin vaimo. Naiset eivät astuneet huoneeseen, jossa miehet neuvottelivat. Hieman mietitytti etenkin alussa, kun koulutuksessa ennen lähtöä oli ehdottomasti kielletty laittamasta mitään suuhun, joka on ollut toisella suussa. Kahvikuppi alkoi kiertää vieraasta ja kiersi sitten kaikki paikalla olijat ja sitten se tuli kohdalle uudelleen.
Makedonia. Kuva Martti Tikka
Moni yhteysupseeri on vieraillut luonani ja kerran pyysin Abdullah Al Suleimania kertomaan pienelle, luonamme illastavalle joukolle kotimaastaan. Mielellään hän sen teki ja aloitti 3 500 vuotta ennen Kristusta. Usein olen miettinyt, että millä oikeutuksella me menemme viemään länsimaista demokratiaa näihin maihin ja kulttuureihin. Tulokset eivät ainakaan vakuuta.
Seuraava YK-keikka suuntautui Makedoniaan vuonna -95–96 pohjoismaiseen pataljoonaan, jossa toimin 1. komppanian päällikkönä. Makedonian länsiosaan, jossa etniset albaanit olivat enemmistönä. Komentopaikkani oli Tetovossa, 450 metriä merenpinnasta, alin paikka ja korkein oli Korabin huippu 2764 metriä tai jotakin sinne päin. Vastuualueellani asui yli puoli miljoonaa ihmistä. Hekin olivat hyvin ystävällisiä. Mieli rauhoittui hienosti partiossa yli 2500 metrin korkeudessa. Siellä tunnet hiljaisuuden. Ei hiiren hyppyä ja niin sinistä taivasta ei näe missään. Kokemus oli myös se, että joukko meni sinne ennen kuin Jugoslavian sota ehti levitä sinne. Yhteiskunta toimi jotenkin.
Nobel -muistoristi. Risti on myönnetty anomuksesta YK:n rauhanturvatehtävissä ennen 10.12.1988 palvelleille henkilöille.Nämä rauhanturvatehtävät, joissa ei ammuta koko ajan, vaatii esimiehiltä kovasti, koska huomisesta et tiedä ja vastaat kuitenkin alaistesi hengestä kaikissa tilanteissa. Harjoittelimme mm. massamaista ihmisten tuloa alueelle. Ei tarvittu harjoiteltuja taitoja silloin, mutta levottomuudet levisivät 1998 alueelle ja silloin olin siellä käymässä. Osallistuin Ohridissa PfP-harjoituksen Main plannin conferenssiin ja pääsin Skopjessa kuulemaan tapahtumista.
Molemmat missiot, samoin kuin NATO-missio Bosniassakin on jättänyt pysyvät jäljet. Pääosin positiivisia, mutta on myös asioita, joita on joutunut kelaamaan jälkikäteen. CIMIC-toiminta tapahtui usein joukon avustustoimintana operatiivisen toiminnan osana. Näin syntyivät parhaat tuttavuudet paikallisten kanssa. Kokemus oli etenkin paikalliset ruuat ja tavat. Leivoset rasvassa kypsennettynä tai leivitetyt pässinaivot ja kivekset ovat kova kokemus.
Tasavallan presidentin ajatus turvallisuuspoliittisen selvityksen tekemisestä on kannatettava. Ennen sitä, kirjoitan kuitenkin oman mielipiteeni.
Suomalaista sotilasta tarvitaan
Mietin todella, mitä venäläiset ajattelisivat, jos Natomeren laineet huuhtelisivat Pietarin satamalaituria. Pienenkin valtion edustajana olisin huolissani, jos näin olisi. Tämän skenaarion estämiseksi meidän on huolehdittava siitä, että maamme eteläinen rantamaa on ja pysyy hallussamme. Ja että sen valtaaminen olisi tosi kallista. Siihen tarvitaan nykyaikaiset koulutetut puolustusvoimat, kaikki puolustushaarat ja hoidettu siviiliyhteiskunnan varautuminen tässä ja nyt aina poikkeusoloihin saakka.
Meillä puhutaan paljon Naton artiklasta 5. Siinähän jäsenvaltiot lupautuvat puolustamaan yhdessä hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Mitä se tarkoittaa? Se edellyttää jokaisessa jäsenvaltiossa kansallista päätöstä. Mitä ovat ne joukot, jotka Natosta tulisivat Suomen avuksi. Nehän ovat sen jäsenmaiden kansallisia armeijoita. Huolestuttaa amerikkalaisten mielipide, että vain kaksi Euroopan valtiota on huolehtinut puolustuksestaan: Suomi ja Englanti.
Nyt tietenkin mietitte, mihin unohtui Yhdysvallat. Pitää muistaa, että Yhdysvaltain presidentti on monesti vaatinut Eurooppaa panostamaan omaan puolustukseen. Samanaikaisesti Obama katselee yli Tyynenmeren. Siellä on maailman talouden ja politiikan painopiste, ei enää Pariisi – Berliini – Pietari akselilla. Kuinkahan moni suomalaiskomentaja riemuitsisi tiedosta, että aamulla hänelle alistetaan portugalilainen jalkaväkipataljoona? Voisi olla mielenkiintoisempaa, jos ilmoitettaisiin, ettei alisteta.
Merirajaa on runsaasti
Mitä tarkoittaa siviiliyhteiskunnan varautuminen? Se tarkoittaa, että olemme valmiita, varautuneita tässä ja nyt mahdollisiin häiriöihin aina poikkeusoloihin asti. Ukrainan konfliktiin osoittaa, että sotia ei välttämättä julisteta, vaan ne vain syntyvät. Konflikti on osoittanut, että siellä on käytetty jo pitkään keinoja, joita ei voida sanoa sotilashäiriöiksi. Ne vain palvelevat poliittisia ja sotilaallisia tavoitteita. Mitä merkitsisi, jos meiltä helmikuun pakkasilla katkaistaisiin sähköt, ja muutamalla yliäänilennolla tehostettaisiin vaikutusta, tiputtamalla ikkunat? Joutuisimme vastaamaan kysymykseen, neuvotellaanko nyt vai vasta aamulla.
Kuvassa oikealta: Soppatykki, Valmet ja Mauri – Kampanjan avaus Maskun torilla 17.8.2014
Mauri Ikonen avasi vaalikampanjansa sunnuntaina Maskussa. Puheessaan Keskustan kansanedustajaehdokas Mauri Ikonen selvensi jo esittämiään teemoja yhteiskuntamme hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.
– Ilman turvallisuutta ja rakkautta ei voi olla hyvinvointia. Tarkoitan sekä ulkoista että sisäistä turvallisuutta ja lähimmäistemme kunnioittavaa huomioon ottamista.
Päivän kaksi puolta
Vakavaa ja viihdettä – Maurin kampanajan avaijaiset Maskussa mukana mm. Juha Korkeaoja
Mauri Ikonen avasi päivän teemojaan toivottamalla kaikki tervetulleiksi vaalikampanjansa avaukseen. Mauri totesi, että avauspäivä on vain puoliksi sellainen kuin hän kuvitteli sen puoli vuotta sitten päättäessään ryhtyä ehdokkaaksi.
– Perhe on koossa, vaimo jatkaa rinnallani, lapsemme perheineen ovat kiinni elämässä ja Satu, vanhin tyttäreni täyttää tänään vuosia. Onnittelut keitonjakajalle!
– Toinen osa päivää on aivan toisenlainen kuin kukaan meistä uskalsi uskoa. Eurooppa ja Suomi siinä mukana ovat ajautuneet lähes kauppasotaan. Olimme unohtaneet historian tosiasiat: geopoliittinen asemamme ei ole muuttunut, Ikonen sanoi.
Yhteiskuntamme vakauteen vaikuttavat uhat ovat tulleet milloin idästä, milloin lännestä, mutta lähes joka vuosisadalla olemme törmänneet niihin. Kun perjantai-iltana kuuntelin emeritusprofessori Unto Salon esitelmää Nousiaisten museolla ensimmäisestä ristiretkestä lännestä Suomeen 1100-luvulla ja piispanistuimen asettamisesta tänne, vahvistuivat ajatukseni.
Professori Salo todisti, että jo ennen lännen ristiretkeä oli idän kirkko toiminut täällä ja nimenomaan näillä alueilla ainakin 800 luvulta alkaen. Arkeologit ja kielentutkijat ovat vahvistaneet tutkimustuloksen. Ensimmäinen ristiretki lännestä oli pääosin maallinen, kuninkaan valloitusretki. Kun tutustumme historiaan seuraavien vuosisatojen ajalta, maata on hallittu milloin idästä ja milloin lännestä.
– Noin neljä vuotta sitten olisi pitänyt jo hälytyskellojen soida. Venäjän presidentti Putin sanoi silloin, jos Ukraina lähestyy länttä, EU:ta ja Natoa, se ei jää rankaisematta. Kun samaan aikaan USA:n presidentti Obama katsoo yli Tyynenmeren kohti Aasiaa ja Lähi-itää, ja kun siihen liitetään jenkkien vetoomus Euroopalle hoitaa oma puolustuksensa, olisi meidän pitänyt tajuta että Eurooppa on omillaan.
Ukrainan kriisissä tasavallan presidentin avaus on mielestäni ainoa oikea vaihtoehto. Meidän ei pidä luopua asemamme takia Euroopassa, menneitten vuosikymmenien takaisesta aktiivisesta sovittelijan roolista. Paasikiven – Kekkosen politiikalle on käyttöä tänäkin päivänä.
– Jos tasavallan presidentin työ ei nyt tuota tulosta, meillä on kova talvi ja tulevaisuus edessämme, Ikonen sanoi.
Suomen turvattava puolustuksensa
Suomen on aina turvattava oma puolustus. Puolustusvoimien rahoitus on pantava kuntoon jo seuraavassa budjetissa, ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen rahoitus siinä sivussa. Puolustusvoimat puolustaa koko maata, mutta varmaan tärkein alue on eteläinen rantamaa, eli Suomenlahden pohjoisranta. Jos se ei ole meillä, sitä valvoo joku muu.
– Toinen merkittävä tehtävä on ulkomaankaupan liikenteen turvaaminen tänne kaukaiseen meren takaiseen maahan. Me elämme ulkomaankaupalla ja ulkomaan kaupasta. Ulkomaankaupan volyymista kertoo jotakin se, että viime vuonna meidän satamiin tuli tai lähti keskimäärin 163 alusta joka päivä.
– Yhtä tärkeää on turvata kauppamme itään. Me tuomme Venäjältä energiaa sekä esimerkiksi 450 000 tonnia ammoniakkia, joka on peruste typpilannoitteille. Jos maataloutemme jää ilman typpilannoitteita, on huoltovarmuutemme uhattuna. Olemme silloin todellisia luomutuottajia, Ikonen sanoi.
Mauri Ikonen sanoi vastustavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Venäjälle olisi tosi paha tilanne, jos Itämeri ja Suomenlahti olisivat Naton sisämerta. Silloin Nato-meren laineet löisivät Pietarin satama-altaassa ja se olisi suurvallalle ylivoimainen kauhistus. Nato-jäsenyys toisi meille toki jäsenvaltioiden tuen. Se kuitenkin edellyttäisi jäsenvaltioiden kansallista päätöstä. Nato-joukot ovat jäsenvaltioiden kansallisia armeijoita. Jos Portugal tekisi päätöksen tulla Suomen tueksi, se voisi tarkoittaa portugalilaisen jalkaväkipataljoonan alistamista tänne. Komentajana taitaisin olla tyytyväisempi, jos sitä ei alistettaisi minulle Suomen talveen. Omaa itsenäistä puolustusta tukee myös se, että Venäjän ongelmien painopiste on nyt ja tulee olemaan Etelä- ja Kaakkois-Venäjällä. Heillekin olisi hyvä saada yksi turvallinen raja, jossa Suomi hoitaa asiat.
Sotilaallisen maanpuolustus tukeutuu aina kansan yhtenäisyyteen, siviiliyhteiskunnan kestävyyteen, siis kokonaisturvallisuuden siviilipuoleen. Kysymys kuuluukin: Miten kotirintama kestää?
Olen ollut viimeiset parikymmentä vuotta sotilaana näköalapaikalla havainnoimaan yhteiskuntamme ongelmat ja kansainväliset vaikeudet sekä myös yhteiskuntamme vahvuudet. Kansainväliset tehtävät, viranomaisyhteistyö sotilasläänin esikunnassa ja viimeiset 11 vuotta MPK:n piiripäällikkönä ovat olleet työtä yhteiskunnan ytimessä. Sotilas työskentelee arvojensa pohjalta. Tärkein niistä on isänmaan rakkaus ja hyvinvoinnin turvaaminen. Sotilaat koulutetaan arvioimaan saamaansa tehtävää tarkasti. Me arvioimme vihollista, sen vahvuuksia ja heikkouksia, omia vahvuuksiamme a heikkouksiamme, maastoa, olosuhteita jne. Sen pohjalta tehdään päätös. Seuraava kysymys on: jos taistelu ei menekään suunnittelemallani tavalla – miten sitten toimin?
– Itse valmistaudun aina tähän vaihtoehtoon, varaudun pahimpaan ja viimeksi vasta siirryn ennalta suunnittelemattomaan johtamiseen, Ikonen vakuutti.
Amerikkalainen kenraali sanoi vuosikymmeniä sitten, että hän tietää mitä haluaa tehdä, operaatiopäällikköni kertoo mitä pitää tehdä ja kirottu huoltopäällikkö sanoo, mitä voi tehdä.
Viimeiset vuodet Suomea on johdettu paljolti johtajien omien mieltymysten pohjalta. On unohdettu, mitä talous antaa myöten, mitkä ovat olosuhteet. Siksi Ikonen kysyikin, voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta?
– Me kaikki haluamme säilyttää ja ylläpitää pohjoismaisen hyvinvointivaltion, mutta meidän pitää arvioida tilannettamme. Kun resurssit eivät riitä, pitää miettiä aivan uusia keinoja, resursseja, miten visiomme toteutetaan.
Kunta avainasemassa
Suomalainen kunta on avainasemassa. Suomi on jaettu perustuslaissa kuntiin. Tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Kunnalla on vain se ongelma, ettei se ole viranomainen, vaikka kunnassa on itsessään viranomaisia. Toisekseen, kunta ei ole perinteisesti ollut tilannetietoinen. Kuntaa johdetaan lakien ja säännösten viidakossa, joka usein rajoittaa maalaisjärjen käyttöä asioiden hoidossa paikallisella tasolla. Samoin emme useinkaan tiedä, minne veroeurot todella käytetään. Etenkään emme tiedä, mihin kaikkeen juustohöyllä poistettu euro vaikuttaa. Mitä leikkaus merkitsee naapurihallinnon alalla?
Nuoria syrjäytyy jatkuvasti. Pitää toimia heti.
Erinomaisena esimerkkinä toimii se, ettei oppilasta jätetä luokalle. Tiedämme, että emme kehity samaa tahtia henkisesti ja fyysisesti. Säästösyistä emme kuitenkaan jätä ketään luokalle, koska se maksaa 6 500 euroa oppilaalta. Samalla kuitenkin kiihdytämme oppilaamme jälkeen jäämistä, yksinäisyyttä ja mahdollista syrjäytymistä. Päästämme oppilaamme koulusta ja annamme hänelle päästötodistuksen keskiarvolla 5,5. Hän ei osaa mitään, ei halua mitään, katoaa ja lasku yhteiskunnalle on 1,8 miljoonaa euroa. Joku voisi sanoa tätä hölmöläisten hommaksi!
Talouselämäkin toimii aina jossain kunnassa. Sillä on sama tavoite kunnan kanssa: jatkaa avaintoimintojaan kaikista häiriöistä huolimatta. Yhdessä kunnan operatiivisen johdon kanssa käydään läpi häiriöiden vaikutukset. Hoidetaan asioita yhdessä. Tuetaan toistemme tavoitteita. Voimme kohdentaa esimerkiksi aktiivisesti kotiin maksettavia tukia työpaikkojen luomiseen täsmähenkilölle. Parempi työllistää kuin passivoittaa. Sama koskee uussuomalaisia, eli maahanmuuttajia. Tehottomia kurssituksia pitää välttää. Ruotsissa laitettiin 70-luvulla suomalaiset parakkeihin asumaan ja annettiin työtä. Parakkielämä kylläkin alkoholisoi liian monet. Me sen sijaan laitamme maahanmuuttajamme lähiöihin, emmekä osoita töitä. Outoa kotouttamista.
Kunnan tilannetietoisuus parantaisi myös yhteistyötä ja antaisi paremmat mahdollisuudet viranomaisille hoitaa asioita. Kunnassa toimii seurakunta, jolla on monia sellaisia resursseja, joita häiriötilanteessa tarvitaan. Olemme miettineet yhdessä ennalta asioita, jotta kirkonmäellä ei ole itkeviä kansalaisia tai tiedetään, mitä tehdään jos kirkonmäellä on itkeviä kansalaisia jonkin häiriön takia.
– Olemme leikanneet organisaatiomme tehostaaksemme toimintaamme ja säästääksemme niin ohuiksi, että itse asiassa emme tarvitse mitään häiriöitä kun jo olemme vaikeuksissa. Todellinen resurssi olemme me, suomalaiset ja kolmannen sektorin toimijat. Se edellyttää, että kolmatta sektoria johdetaan, annetaan täsmätehtäviä. Tehtävät saadaan esille edellä kuvaamallani analyysillä, Ikonen arvioi.
Sanoin 2004 tervetuliaishaastattelussa piiripäällikkönä, että tulee päivä jolloin puolustusvoimat, viranomaiset ja kunnat lainaavat MPK-kouluttajia. En kuitenkaan uskonut, että ensimmäinen vaihe vie 10 vuotta. Ensi vuoden alussa puolustusvoimat virallistaa tämän kolmannen sektorin toiminnan omassa toiminnassaan. Me toteutimme täällä Varsinais-Suomessa tätä jo vuosia. Yhteiskunnan muulla osalla, meillä siviileille ei ole tämän kuvaamaani prosessin käynnistämiseen 10 vuotta aikaa.
– Hihat on kääritty. Olen valmis tähän työhön Suomen, Varsinais-Suomen ja sinun vuoksesi. Tarvitsen siihen kuitenkin sinun äänesi!
Ehdokas Mauri Ikonen Eduskuntavaalit 2015
Kuvat: Juha O Luukka,
Nuoret Tomi Hirvinen Keskusta
![image1[1]](http://mauriikonen.fi/wp-content/uploads/2014/10/image11-e1414134242159.jpg)
