Aihearkisto: Mauri

Hyvinvointi – Turvallisuus – Huolenpito

Peruuttamattomien koronavaurioiden estämiseksi on jouduttu ottamaan velkaa. Suomi on ottanut sitä noin 20 miljardia euroa. Kukaan ei tiedä, milloin pandemia on ohitse. Varautumisella asioita olisi voitu helpottaa, mutta vuosi sitten jouduttiin toteamaan, että varautuminen ei ollut riittävää. Yksi asia on kuitenkin varma: velka on maksettava.

Kuntien taseet näyttävät hyviltä, kun koronatukea on jaettu avokätisesti. Sen jakaminen on kuitenkin kohta ohi. On tehtävä jotakin muuta, korotettava veroja tai leikattava. Verojen korotus vähentää kysyntää ja tappaa yrittämisen ja vain yrittäminen työllistää. Leikkaaminen kurjistaa yhteiskuntaa. Jää jäljelle uusien toimintamallien ja resurssien haku. Se on hankalaa, koska muutos aiheuttaa vastarintaa ja rutiineista poikkeaminen johtaa epämukavuusalueelle.

Elin 90-luvun laman tehtävissä, joissa puolustusvoimien tehtävät säilyivät ja rahat vähenivät. Oli pakko miettiä uusia tapoja toteuttaa tehtäviä. Sama toistui Maanpuolustusyhdistyksen piiripäällikkönä 2000-luvun alussa. Puolustusvoimat tarvitsi vain noin 250 000 asevelvollista, reserviläistä sodan ajan joukkoihin. MPK voisi kouluttaa puolustusvoimien tarpeisiin muun muassa reservin kouluttajia ja joukkoja.

Varsinais-Suomeen koulutettiin 350 täsmäkoulutettua kouluttajaa. Se vei kaksi vuotta ja sitten he olivat valmiita. Säkylässä oli harjoitus, jonka reserviläinen suunnitteli ja johti. Harjoitukseen osallistui 2200 reserviläistä ja se maksoi 20–25 prosenttia samanlaisen kertausharjoituksen kuluista. Palaute harjoituksesta oli parempi kuin kertausharjoituksissa.

Mihin loppuja reserviläisiä voisi käyttää? Mihin kolmannen sektorin toimijoita? Mihin lähes 1,5 miljoonaa ikäihmistä?

Kunta on keskiössä, koska kaikki, mikä tapahtuu Suomessa, tapahtuu jossakin kunnassa. Tätä prosessia johtaa kunnanjohtaja, koska valmiuslain mukaan hän, joka johtaa normaalioloissa, johtaa myös poikkeusoloissa.

Prosessissa on mukana kunnan alueen talouselämä. Sillä on sama tavoite kuin kunnalla: jatkaa avaintehtäviään kaikissa tilanteissa. Prosessiin osallistuvat myös muun muassa viranomaiset ja seurakunta. On kysymys hyvinvointia, turvallisuutta ja hoivaa tuottavasta yhteistyöstä.

Resurssikartoituksen myötä voimme tarjota kolmannelle sektorille tarkkoja tehtäviä normaali-, häiriö- ja poikkeusoloissa. Näin tuotamme osan tarpeista kolmannen sektorin toimenpitein. Tärkeä resurssi on myös kuntalainen itse.

Merkittävä resurssi on kasvava joukko ikäihmisiä. Luulen, että se aika on ohitse, että tietyssä ikävaiheessa sinut siirretään syrjään yhteiskunnan painolastiksi. Meitä on vain runsaat 1,5 miljoonaa. Kymmenen prosenttia tarvitsee jatkuvaa hoivaa, 40 prosenttia haluaa jatkaa työtehtävissä.

Lopuille voimme tarjota toimintaa lapsiperheiden, nuorten, koululaisten iltapäiväkerhojen, omaishoitajien ja ikäihmisten avustamisessa ja aktivoinnissa. Tämän oivaltaminen on tärkeää, koska pitämällä ikäihmiset henkisesti ja fyysisesti aktiivisina, he pystyvät elämään kotona 10–20 vuotta pidempään.

Tällä hetkellä puhutaan taas sotesta. Kunnalle jää edelleen paljon, ainakin ennaltaehkäiseviä tehtäviä. Tarvitaan tekijöitä, mutta ennen kaikkea uutta ajattelua. Ihmisen on paljon helpompi tehdä niin kuin ennenkin. Sama koskee organisaatioita ja yhteiskuntaa.

Meidät on pakotettu muutokseen. Velka, ikääntyvä kansa ja halu tuottaa entistä enemmän etuisuuksia kansalaisille pakottavat hyväksymään muutoksen. Mitä nopeammin ja hallitummin, sitä helpompaa.

Käydään töissä vai tehdäänkö töitä

Olin tänään 10.3. kutsuttuna paikalle tukihenkilöksi, kun 92 v ikäihminen koitti saada vammaispalvelulain mukaista kuljetuskorttia. Kovien vääntöjen kautta hänelle oli myönnetty sosiaalipuolen kuljetuspalvelukortti. Sillä kortilla saa ajaa kotikunnassa julkisen liikenteen hinnalla. Kun henkilöllä ei tarvitse kotikunnassaan käydä muualla, kuin vaimovainajan haudalla, hän haluaisi sukulaisten ja tuttujen luokse naapurikuntaan. Kun lisäksi lääkäri totesi ikäihmisen liikuntarajoitteiseksi ja kykenemättömäksi matkustamaan julkisilla valineillä, pyysimme sosiaalipuolen henkilöä paikalla, joka oli viimein hoitanut nyt voimassa ja hallussa olevan SHL-kortin. Sosiaalivirkamies kysyi minulta, miksi olemme kokoontuneet? Kerroin hänelle, että kai se tuli selväksi jo kuukausia sitten, jolloin puhuimme ja sovimme tapaamisen. Pandemia siirsi kokouksen tänne asti. Nyt ikäihmiseni ja minut on rokotettu, joten voimme tavata. Hän kertoi, että hän on väärä henkilö, koska liikuntarajoitteiset kuljetuspalvelut eivät kuulu hänelle. Kysyi, miksei täällä ole ko virkamies? Lisäsin vielä, että silloin kun toimin viranomaisena, laki edellytti, että jos kansalainen tulee ”minun” luukulle ja totean, että hän on väärässä paikassa, minun pitää ohjata kansalainen oikealle luukulle.

No, pääsimme yhteiymmärrykseen. Virkamies täytti yhteisymmärryksessä ikäihmiseni kanssa tulevan kortin hakemuksen tietokoneellaan. Sitten virkamies lähti kunnanvirastolle tulostamaan hakemusta ja vielä päivän päätteeksi lupasi tulla hakemaan paperiin ikäihmiseni nimikirjoituksen. Sitten tulee joskus uusi vastuuvirkamies tekemään saman haastattelun, kuin tänään tehtiin ja minä matkustan 300 km, jotta olen paikalla tukena. näin työpäivät kuluvat rattoisasti.

Kun sitten esitin tai kerroin, että kun ja jos ikäihmiseni saa ko kortin, me valitsemme vakiotaksin ikäihmiselleni ajoihin. Ei kuulemma käy. Hänelle annetaan puhelinnumero, josta taksi tilataan. Siis joka kerta uusi, outo kuljettaja vanhuksen kuskiksi. Sanoin, että tuossahan ei ole mitään järkeä. Vaikeutetaan vain vanhuksen arkea ja kykyä tulla yksin toimeen. Näin on kuulemma määrätty. Sitten vielä tuli kysymys, kuinka monta matkaa haluamme. Sanoin, että se on helppoa, koska laki määrää 18 matkaa minimissään ja sitä ei voi viranomainen harkita vähemmäksi. Torpattiin säästö!

Tämän päivän jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että me tarvitaan uutta tuulta julkishallintoon. Uusia tapoja ratkoa prosesseja ja näin saada turhia työtehtäviä, kuluja pienemmiksi ja sitä kautta rahaa ja kykyä selvitä kasvavasta ikäihmisten joukosta. On laitettava ko virkamieskin miettimään, miten asiat hoidetaan joustavasti ja vähennetään työssä käyntiä ja tehdään tehokkaammin töitä.

Hyvää vaalikevätta – kesää!

 

Yhteiskunnan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta

Suomalainen yhteiskunta, sen ministeriöt ja niiden valvonnassa toimivat virastot, viranomaiset, kunnat ja yhteisöt pitävät kiinni tiukasti ajatuksesta, että he kuuluvat joko sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden piiriin. Tähän on selvä syy. Vuosisatojen ajan me olemme aina ajatelleet turvallisuutta ulkoisen uhkan kautta. Sotilaallisen uhkan pohjalta, se edellä on luotu muun valtakunnan varautuminen ja turvallisuus, yhteiskunnan ja yksilön turvallisuuden mallit. Asia mullistui, kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kaatuivat. Nato ja Länsi luulivat, että ikuinen rauha on kohdannut Eurooppaa. Jotkut valtiot lopettivat armeijansa. Meilläkin oltiin jo unohtamassa totuus. Kissalahjat valtiojohtaja tasolla hämäsivät ja realistisimmat kenraalitkin unohtivat sen, että ennen meitä, lähes joka sukupolvi on kokenut idän uhkan todellisena. Nato alkoi miettiä, mitä tehdä, kun ei ole vihollista. Saman edessä oltiin Suomessakin. Päätettiin perustaa kansainvälinen kriisinhallintajoukko täydentämään puolustusvoimien tehtäviä. Kun esittelin sen koulutusohjelmaa Porin prikaatin komentajan kanssa pääesikunnassa, kysyi eräs kenraaleista: ”Mihin ihmeeseen Mauri olet menossa tuon joukon kanssa?” Kerroin, ettei sitä ole minulla kukaan sanonut. Käskettiin vain perustaa Suomen kansainvälinen kriisinhallintajoukko. Onneksi koulutusohjelma rakennettiin heti alusta alkaen sotakelpoisen ja tahtoisen joukon luomiseen taisteluammuntoineen, siis rakennettiin myös kotimaan puolustusta.

Nukuimme Ruususen unta kaksikymmentä vuotta. Vaikka tilanne lähialueellakin muuttuu, vain sotilaallinen maanpuolustus eli jonkinlaista reaaliaikaa. Se on tänään iskussa niin, että jos joku haluaa entisin sotilaallisin keinoin iskeä, se on kallista ja verta valuu paljon. Mutta huolissani olen siviiliyhtyeiskunnan tilasta. Sen todisti jo Tapaninpäivän myrsky ja tänään todistamme sitä, ettei pandemian varautuminen ollut kunnossa. Eduskunnan hyväksymässä yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on häiriöitä lueteltu sähkön jakeluongelmien ja pandemian lisäksi vielä 35 muuta.

Meidän pitää miettiä, miten Matti ja Maija suomalaisen, talouselämän, sairaaloiden, vanhusten hoitolaitosten, koulujen ja päiväkotien ongelmat eroavat seuraavissa sähköongelmissa, jos

  • kansalainen itse aiheuttaa ongelman näppäryydellään,
  • syy on laitevika,
  • luonnon katastrofi tai
  • ulkovallan sabotaasi.

Sähkö katkeaa kotoa, sähköliesi ei toimi, lämmitys ei pelaa, puhelimet lopettavat toiminnan, netti ei toimi, WC:n pönttö ei tyhjene, kaupat suljetaan, polttoainetta ei myydä, koska rahastusta ei voida toteuttaa ja bensapumput eivät toimi. Miten olemme luoneet kuntien, viranomaisten, talouselämän yhteistoiminnan? Miten turvaamme kansalaisten selviämisen helmikuun kaltaisilla pakkasilla? Silloin ei auta, vaikka korkeat johtajat syyttelevät toisiaan televisiossa, jos sekään toimii.

Suomi on jaettu kuntiin perustuslaissa. Siis tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Siis suomalainen kunta on merkittävä toimija sisäisen ja jopa ulkoisen turvallisuuden toimijana, varautujana. Valmiuslaki sanoo, että se, joka johtaa toimintaa normaalioloissa, vastaa toiminnasta myös poikkeusoloissa ja valmistautumisesta siihen. Siis suomalaisessa kunnassa se henkilö on kunnan johtaja. Jotta pääsisimme reaalikuvaan, meidän on kunnassa arvioitava häiriö häiriöltä sen vaikutuksia omaan hallinnon alaan ja sitten muihin hallinnonaloihin tässä ja nyt sekä vuosia eteenpäin.

Tähän prosessiin kutsutaan osallistumaan talouselämä ja se tekee omat toimenpideluettelonsa ja esitykset kunnalla. Miksi? Talouselämällä on samat tavoitteet kuin kunnalla, jatkaa avaintoimintoja kaikissa häiriö tilanteissa. Yhteistyöhön osallistuu myös viranomaiset. Vain pelastus- ja poliisiviranomainen voivat tehdä virka-apupyynnön puolustusvoimille. Puolustusvoimien pitää osallistua suunnittelutyöhön, koska silloin heillä on reaaliaikainen valmistautumistehtävä, varautumistehtävä virka-apuun, koskien myös poikkeusoloja. Työhön osallistuu myös seurakunta, koska kirkolla on sellaisia resursseja, joita yhteiskunta tarvitsee häiriö- ja poikkeusoloissa.

Edellä olevan selvityksen pohjalta kunta, viranomaiset ja jopa talouselämä voi antaa täsmä tehtäviä, valmistautumistehtäviä kolmannen sektorin toimijoille resurssivajeen kursimiseksi. Sen lisäksi meillä kunnassa on vielä merkittävä resurssi, kuntalaiset. Kansalaisten valmiudet esille tulleisiin tehtäviin kartoitetaan.

Kun hoitolaitosten johtajat, koulujen rehtorit, taloyhtiöt ovat mukana, saadaan valmiit toimenpideluettelot eri häiriöihin. Entisestä salaisesta, kassakaapissa säilytetystä varautumissuunnitelmasta syntyy näin jokapäiväinen johtamisen työkalu. Selvitystyössä tulee selväksi, että arviolta 3 tunnin sähkökatkossa toimenpiteet ovat aivan erilaiset kuin yli 3 vuorokauden katkossa. Työn tuloksena syntyy myös tiedotussuunnitelma vastuuhenkilöineen.

Kouluille ja kansalaisille tulee varmasti kouluttautumisvelvoitteita. Tähän liittyen koulujen opetusohjelmien oppimistavoitteita ja tuntijaon tarkastuksia joudutaan tekemään. Varautumistyötä sinun johtamalla työpaikalla voi johtaa vain yksi henkilö, Sinä itse, koska sinä vain voit tuntea työsi ja työpaikkasi toiminnan.

Turvallisemman yhteiskunnan puolesta!

Kirjoitus julkaistiin: Vakka.fi, mielipiteet 26.2.2021

Ikäihminen – yhteiskunnan resurssi

Niin kauan kuin muistan, aina kun on tullut ongelmia taloudellisesti maailmalla tai kotimaassa, kunnissa on aloitettu keskustelu leikkauksista. Nyt vaalien alla puhutaan monissa poliittisissa ryhmissä, miten taloudesta on pidettävä huolta. Se onkin tosi kova haaste, etenkin sen jälkeen, kun nyt otettua 18,3 miljardin koronavelkaa aletaan maksaa takaisin. Ja veikkaan, ettei perälautaa voida vieläkään sulkea, koronaa ei ole nujerrettu. Eräät sanovat, eläkkeitä on leikattava. Hyvin helppo ratkaisu, mutta lisää veroja tai köyhyyttä ikäihmisille. Minusta on haettava uusia ratkaisuja. Meitä ikäihmisiä Suomessa on kaikkiaan yli 1,5 miljoonaa. Vain kymmenkunta prosenttia on jatkuvan avun tarpeessa. Loput pyrkivät tavalla tai toisella pitämään itsestään huolta tai heidät on pidettävä aktiivisina. Voitaisiinko ajatella, että mahdollistamme lapsien, nuorten, lapsiperheiden sekä ikäihmisten hyvän elämän tai ainakin sen tukemisen ikäihmisten kautta. Ikäihminen, yhteiskunnan resurssi. Ei leikata keneltäkään vaan ”hyväksikäytämme”, aktivoimme ikäihmisiä. Aktivoimme heidät ja myös talouselämää lisääntyvällä hyvinvoinnilla. Aktivointi on se sana.


Mitä se tarkoittaa. Jos saamme pidettyä ikäihmiset aktiivisina henkisesti ja fyysisesti, he tai me elämme 10–20 vuotta pidempään poissa laitoksista. Miltä tuntuisi aluksi tavoite, 500 000 tuhatta suomalaista 10 vuotta pidempään kotona?


Yksi keino on, kannustamme heitä jatkamaan työurallaan, tai hankkimaan uuden työn. Kannustan kaikkia kokeilemaan. Itse vaihdoin 40 vuotisen johtamisuran puolustusvoimissa ja vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa palveluammattiin. Ajan invataksia. Olen oppinut siellä esimerkiksi, mitä tarkoittaa KIITOS. Yhteiskunta voisi laskea eläkeläisen verotusta tai tukea työnantajaa ikäihmisen aktivoinnissa.
Lisää tehtäviä syntyy, kun selvitämme resurssitarpeen ja palveluiden tuottamistarpeen eri hallinnon aloittain. Kartoitamme, mitä tarkoittaa, jos tietyllä hallinnon alalla teemme tietyn ratkaisun, mitkä ovat ratkaisun vaikutukset toisille hallinnon aloille tässä ja nyt sekä 10 vuotta eteenpäin. Nyt puhumme myös ennalta ehkäisevästä toiminnasta.


Miten voisimme pienentää julkisen terveydenhoidon taakkaa? Voisimmeko hyväksikäyttää tuhansia eläkkeellä olevia terveydenhoidon ammattilaisia julkisen terveydenhuollon tukena? Voisimmeko mahdollistaa omaishoitajille kerran viikossa mahdollisuuden omaan harrastukseen? Silloin omaishoitajaa tuuraisi vapaaehtoinen, ”sijais” omaishoitaja. Omaishoitaja jaksaisi näin pidempään, omainen pysyisi kotihoidossa pidempään ja ikäihminen, vapaaehtoinen pysyisi henkisesti aktiivisena ja poissa laitoksesta pidempään.


Voisivatko vapaaehtoiset terveydenhuollon ikäihmiset ottaa kansalaisilta verikokeita, esimerkiksi sokeria, verenpainetta, punnita jne? Vapaaehtoisille annettaisiin raja-arvot ja kun ne ylittyvät, asiakas ohjattaisiin terveydenhoitajalle tai lääkärille. Asiakkaalla voisi olla sinikantinen vihko, jonne seurantahistoria kirjattaisiin. Näin toimisi seuranta ilman terveydenhoidon tietojärjestelmiä ja tietoturvaoikeuksia. Esitän tavoitteeksi, yksi aivoverenvuoto vähemmän vuosittain joka kunnassa.
Voisimmeko käyttää ikäihmisiä koululaisten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaajina? Voisimmeko opettaa sähkökatkojen osalle valmiuksia koululaisille vapaaehtoisia ikäihmisiä hyväksi käyttäen? Voitaisiinko opettaa taitoja viikko ilman sähköä jne. Ikäihmiset hallitsevat käden taidot. Ei muuta kuin ”hyväksikäyttämään”.


Voisimmeko lisätä yhteisöllisyyttä niin, että ikäihminen voisi toimia lapsiperheen ”sijais” isovanhempana? Uskon käyttöä olevan.
Edellä esitetty edellyttää muutamia asioita. Emme etsi niitä vastauksia, miksi asiaa ei voi toteuttaa vaan arvioimme resurssitarpeen hallinnon aloittain. Siinä kunnanjohtajalla on merkittävä rooli hallinnon alojen kartoitustyön johtajana. Työhön on kutsuttava mukaan terveydenhoidon kuntayhtymät, talouselämä, viranomaiset ja seurakunta. Tämän työn pohjalta vapaaehtoisjärjestöille tarjotaan täsmällisiä tehtäviä.
Työn voi aloittaa nyt ja toteuttaa täysin, kun korona on nujerrettu. Työn toteutuksessa tulee esille varmaan kymmeniä, jos ei satoja resurssitarpeita, joihin meitä ikäihmisiä voidaan aktivoida.

Maurin blogi

Laitetaan Suomi kuntoon!

1-DSC_0133Mielestäni Suomi pitää saada kuntoon ja sen takia käännynkin puoleesi ja käy katsomassa YLE:n vaalivideoni. Kaduilla ja toreille on hyvä pörinä. Mihin ryhdyn, se tehdään. Upseerit on koulutettu arvioimaan tilannetta, tekemään päätöksiä ja niiden pohjalta toimitaan suunnitellusti, tilannetta seuraten. Nyt on neljäs paikka otetavissa, mutta se edellyttää, että saamme jokaisen, joka ei ole sitoutunut ”vanhaan ehdokkaaseen” tai on tyytymätön viime vuosien puuhasteluun, upseerin taakse. Haasta myös kaverisi asialle. Uskon olevani luottamuksesi arvoinen.

 

En lupaa uutta villapaitaa tai Ladaa, mutta lupaan aktiivisia toimia, resurssien uudelleen arviointia, tilannetietoisuutta ja sitten vasta jaetaan vastuita uudelleen, elvytetään täsmällisesti (esim. tiet ja sillat) ja leikataan, kun on arvioitu, mitä ja mitkä ovat vaikutukset nyt ja vuosien päästä. Juustohöylän aika on ohi!

 

SKLpinkkiCMYKyläSuurin ongelma näyttää olevan heikko johtaminen maassa, joka on vienyt uskon yrittämisestä ja työnteosta. Jo MPK ajan sanontani, että maa on jaettu kuntiin, kaikki tapahtuu kunnassa, pitää paikkansa. Haluan päätöksenteon takaisin kuntaan. Se edellyttää kuitenkin kunnan operatiiviselta johdolta reaaliaikaista, poikkihallinnollista tilannekuvaa – näkemystä nykytilanteesta ja tulevaisuudesta – sekä ennalta sovittuja asioita talouselämän ja viranomaisten kanssa. Kaikkien edellä mainittujen tahojen tavoitteena on jatkaa avaintoimintojaan myös häiriötilanteissa. Toimivalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä varmistetaan yhteiskunnan resurssien tehokas käyttö normaaliaikoina ja maksimoidaan reagointikyky yhteiskunnan häiriötilanteisiin aina poikkeusoloihin asti.

 

Kun siviiliyhteiskunta kestää, sen on hyvä nojata kunnossa olevaan maanpuolustukseen. Sen rahoitus, mukaan lukien vapaaehtoinen maanpuolustus on turvattava kaikissa tilanteissa.

 

Varsinais-SuomiMaakuntana voidaan edelleen tavoitella, Varsinais-Suomi Euroopan turvallisin maakunta. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa yhdessä ja työtä tehden.

 

Hyvää kevättä ja laitetaan Suomi yhdessä kuntoon!vaaligalleria kuva

http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/vaaligalleria?emer%5Bpn%5D=&emer%5Bpd%5D=3&emer%5Bpp%5D=3&emer%5Bpg%5D=&emer%5Bpar%5D=18_90&emer%5Bpk%5D=a_asc&emp=po-asc.pk-a.pg-.pp-10.pd-3.pn-&emer%5Bpo%5D=asc#!

Puhe Turvallisuusillassa Raisiossa 13.3.2015

Hyvää iltaa kaikille! 75 vuotta sitten suruliputus kertoi kansalaisten tuskasta talvisodan loputtua. Talvisodan henkeä tarvitaan tänäänkin, mutta tarvitaan Suomen kuntoon laittoon myös hyvää johtamistaitoa ja yhteisöllisyyttä.

Haluan kiittää teitä kaikkia ystäviämme Jukan kanssa, jotka halusitte tulla mukaan turvallisuusiltaamme.

Kaupunginjohtaja Ari Korhonen avasi illan
Kaupunginjohtaja Ari Korhonen avasi illan

Erityiskiitos kaupunginjohtaja Ari Korhonen, me olemme tehneet yhteistyötä kunnan varautumisen ja kolmannen sektorin kanssa vuosia. Eversti Pekka Visuri, olimme 80- ja 90-lukujen taitteessa opettajina Kadettikoulussa ja sen jälkeen olen saanut useasti kuunnella mielenkiintoisia luentojasi esimerkiksi lukiolaisen turvakursseilla. Tuija Saura, arjen turvallisuutta ja musiikkia kahdenkymmenen vuoden aikana ja Veli-Pekka, toinen Panelian poika. Jukka sopii mukaan mainiosti, koska olemme tehneet myös hänen kanssaan yhdessä töitä, hän SPR:ssä ja minä MPK:ssa. Kiitoksia Raision Keskusta ja Keskusta naiset.

Pekka Visuri
Pekka Visuri

Oman esitykseni painopiste on sisäisessä turvallisuudessa, koska väitän, että siihen meidän on nojattava entistä tiukemmin maailman ja yhteiskunnan muuttuessa. Eversti Pekka Visuri käsitteli esityksessään kansainvälistä ja sotilaallista puolta.

Tilannekuva katosi

Runsaat 20 vuotta sitten, Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kaatuivat, meiltä ”katosi vihollinen” täällä lännessä. Luotimme, että länsimainen demokratia ja markkinatalous valtaavat Venäjän, muuttavat sen länsimaiseksi, eurooppalaiseksi demokraattiseksi maaksi. Me emme seuranneet Venäjän kehitystä lännessä, Suomessa, vaikka esimerkiksi valtioneuvostolle tehtiin kymmeniä arvioita Venäjän kehityksestä jo 90-luvun alkupuolella. Emme huomioineet, että Venäjä ei käsitellyt ajanjaksoa Neuvostoliitto sisäisissä arvioinneissaan. He eivät ole hyväksyneet, että NL se oli suuri floppi. Kuten Saksa, 1. maailmansodan jälkeen, hekin hakivat syyllisen maan ulkopuolelta. Venäläiset väittävät, ”Länsi petti meidät”. Tältä pohjalta siellä haetaan revanssia.

Mauri Ikonen
Mauri Ikonen

NATO, joka on myös eurooppalainen puolustusjärjestelmä, alkoi etsiä omaa paikkaansa Varsovan liiton kadottua. Rauhanturvaaminen, kansainvälinen kriisinhallinta, rauhaan pakottaminen, siinä visioita, joihin NATO ja myös Suomen puolustusvoimat keskittyivät. Ajoimme armeijoita alas Euroopassa. Emme ajatelleet, mitä sitten, jos yhdentenätoista vuotena meillä onkin taas vihollinen, kuten ruotsalaisille kävi. Minulle tämä muutos tuli konkretiaksi ollessa Makedoniassa 1995–1996 Pohjoismaisen pataljoonan 1.suomalaisen komppanian päällikkönä. Sain tietää siellä, että Suomi aloittaa kansainvälisen valmiusjoukon, FRDF:n muodostamisen ja minulle tulee, sanoisinko avaintehtävä siinä. Palasin Suomeen toukokuussa 1996. Juhannusviikolla eduskunta teki päätöksen joukon perustamisesta ja asevelvolliset astuivat palvelukseen heinäkuun alkupuolella. Onneksi koulutus aloitettiin kansallisella koulutuksella ja vasta tammikuussa siirryimme kansainväliseen koulutukseen. Jäihän siihen aikaa puoli vuotta valmistella.

Sain mm. tehtäväksi kirjoittaa ensimmäiset koulutusohjelmat joukolle. Marraskuussa olin silloisen Porin prikaatin komentajan, eversti Kauko Taskilan kanssa esittelemässä suunnitelmaa Pääesikunnassa. Matkalla Taskila sanoi, Mauri, minä kerron rahat ja sinä mitä niillä tehdään. Kun olin esitellyt asiaamme jonkin aikaa silloiselle maavoimapäällikölle, kenraali Kainulaiselle, hänen apulaisensa, kenraalimajuri Heikki Tilander kysyi, mutta Mauri, mihin oikein aiot mennä tämän joukon kanssa? ”Herra kenraali, oiva kysymys, mielestäni, vastasin”. Kerroin, ettei kukaan ole sitä minulle osannut kertoa, mutta olen käyttänyt hyväkseni yli kahden vuoden kokemusta Lähi-idästä ja Balkanilta, NATO:n kanssa sovittuja yhteensopivuuskohtia, joita oli silloin 34 ja Niinisalon sen aikaista 4 viikon koulutusta ulos lähteville. Lisäksi ajattelin, että pitäähän siitä ottaa hyöty myös kotimaan puolustukselle. Kolmen vuoden aikana näin, miten asiasta tuli kuuma ja kansallinen puolustus oli vähemmän hohdokasta.

Kun lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa 90-luvun puolivälistä alkaen Nokia jauhoi rahaa ja lopulta aloimme elämään, syömään velaksi, eikä ollut huolta huomisesta, niin olemme nyt tässä tilanteessa. Suomi on laitettava kuntoon!  On aloitettava johtamaan maata. Tapanani on ollut kysyä jo vuosia, ”voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta”? Mielestäni tänään se on kovin ajankohtainen kysymys.

Tilannekuva luodaan alhaalta käsin

Illan yleisöä
Illan yleisöä

Hyvät ystävät! Venäjän uuden doktriinin mukaisesti, sotia ei enää julisteta, vaan ne syttyvät ja niissä käytetään kaikkia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Edelleen on huomioitava, että Suomi on jaettu kuntiin perustuslain mukaisesti. Siis tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Mikä on todennäköistä, virus iskee tietokoneeseesi, sähkökatko yhteiskunnassa vai venäläisten Iskander -ohjusten isku Suomeen ja maavoimien massiivinen rajanylitys? Minä veikkaan häiriöitä tässä ja nyt, ongelmia arjessamme. Mutta ne valmisteluthan sopivat myös venäläiseen doktriiniin, pidetään siviiliyhteiskunnan valmius hyvänä ja pidetään puolustusvoimat iskussa, joihin voimme tarvittaessa nojata pahimpina hetkinä.

Miten tämä valmius voidaan toteuttaa? Eduskunta on hyväksynyt yhteiskunnan turvallisuusstrategian pari vuotta sitten. Siinä on määritelty 13 uhkaa ja 37 häiriötekijää. Ne alkavat tässä ja nyt tapahtuvista ja jatkuvat poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaallisen painostukseen ja lopulta sotilaalliseen maahantunkeutumiseen. Huomioitavaa on, että valmiuslaki 12 § määrää vastuullisen viranomaisen, kuntayhtymän ja kunnan johtamaan oman alansa valmistelut aina poikkeusoloihin asti. Siis valtaosaan häiriöistä valmistaudutaan näillä, tänään tässä olevilla resursseilla. Vasta poikkeusoloissa voimme saada merkittäviä lisäresursseja.

Tuija Saura esiintyi Lotta-puvussa
Tuija Saura esiintyi Lotta-puvussa

Siis laitamme kunnan hallinnolliset alat päällekkäin ja leikkaamme häiriötekijä häiriötekijältä lävitse ja arvioimme, mitkä ovat seuraukset tässä ja nyt sekä vuosien kulutta omalle hallinnonalalle ja muille hallinnon aloille.  Esimerkkinä voimme ottaa  juustohöyläleikkauksen sivistysalalla. Emme voi jättää ketään luokalle, koska se maksaa 6500 euroa. Tämä johtaa oppilaan mahdolliseen syrjäytymiseen ja se maksaa 1,2 miljoonaa euroa, ei sivistysalalla vaan sosiaalialalla pääosin. Samalla tavalla saamme valmiit toimenpideluettelot esimerkiksi kuntiin sähkökatkon osalta. Koko organisaatio tekee omat toimenpideluettelonsa omalla kohdallaan ja näin onkin johtamis- ja vaikka tiedotussuunnitelma valmiina.

Haluan päätöksenteon siis takaisin kuntaan. No eihän sitä sieltä kukaan ole pois ottanutkaan. Se edellyttää kuitenkin kunnan operatiiviselta johdolta reaaliaikaista, poikkihallinnollista tilannekuvaa – näkemystä nykytilanteesta ja tulevaisuudesta – sekä ennalta sovittuja asioita talouselämän ja viranomaisten kanssa. Kaikkien edellä mainittujen tahojen tavoitteena on jatkaa avaintoimintojaan myös häiriötilanteissa. Toimivalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä varmistetaan yhteiskunnan resurssien tehokas käyttö normaaliaikoina ja maksimoidaan reagointikyky yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.

Tämä tulee lisäksi edellyttämään byrokratiatalkoita ja omien aivojen käyttöä laajalla tasolla. Kun joudumme hakemaan uusia resursseja, tulemme ilman muuta kansalaisiin ja kolmanteen sektoriin sekä sille annettaviin täsmätehtäviin. Vaikka olenkin tehnyt 11 vuotta työtä juuri kolmannen sektorin parissa, sovimme Jukan kanssa, että hän tuo esille omassa esityksessään tämän puolen. Kiitoksia! Lisää tilaisuuden kuvia kuvagalleiassamme.01-Tahdella merkityt valokuvat1

Toiminnan mies äänessä!

Linkki  YLE:n vaaligalleria videooni.Mauri Ikonen

http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/vaaligalleria?emer%5Bpn%5D=mauri+ikonen&emer%5Bpd%5D=&emer%5Bpp%5D=&emer%5Bpg%5D=&emer%5Bpar%5D=18_90&emer%5Bpk%5D=a&emer%5Bpk%5D=a&emer%5Bpo%5D=#5189

Linkki Radio Melodian haastatteluni Helmikuun 22.päivältä. Aiheena Ukrainan tilanne. Haastattelijana Markus Majabacka.
https://www.youtube.com/watch?v=_isDzIMQDno&app=desktop

Rannikkoseutu -lehden videohaastattelu https://www.youtube.com/watch?v=P0U69Q3NQ9c

Turun lentoasema – varsinaissuomalaista elinkeinoelämää

Tutustuin 10.12. illalla kunnallistoimikunnan kanssa Turun Lentoasemaan. Esittely nykytilasta ja kehitysnäkymistä oli mielenkiintoinen. Kenttä on yksi 24/7 auki olevista kentistä. Sillä turvataan viranomaistoiminta ympärivuorokautisesti ja myös maan ilmatilan varmistus ajoittain, koska ilmavoimat käyttävät kenttää päivystyskenttänä. Lisäksi alueella on merivartioston helikopteri tukiosineen.  Helikopteria käytetään esimerkiksi meripelastuskseen. Lisäksi kentällä toimii tulli, ainakin toistaiseksi. Talouselämän kannalta tullin pysyvä päivystys on tarpeellista, välttämätöntä. Vielä tämänkin lisäksi kentältä on lääkärihelikopteri.

Jotta kenttä säilyisi, pitäisi turvata sen siviililiikenne. Se taas edellyttää matkustajia ja oikean kaluston kohtaamista. Mitä me kansalaiset voisimme tehdä? Matkustaa täältä kotikentältämme. Se edellyttää, että aina kun varaamme lennon, tutkimme pystymmekö aloittamaan lennon Turusta. Jos emme, vaadimme matkanjärjestäjiltä tätä. Miksi on kannattavaa lentää Turusta. Miettikää aikoja, joita kuluu esimerkiksi mentäessä Helsinki Vantaa kentälle. Joka paikasta Varsinais-Suomesta on nopeampi matkustaa omalle kentälle. Turussa jätät auton kentän viereen, halpa parkkimaksu, 5 minuutin kävely ja olet turvatarkastuksessa. Nyt kentällä ovat uudet kauppa ja ravintolatilat. Ja mieti, miten hienoa onkaan tulla kotiin, 5 minuuttia ja olet autossasi kotimatkalla ja maksimissaan Varsinais-Suomessa vain tunti ja kotona. Julkinen liikenne pelaa myös ja jos saamme matkustajamäärät kasvamaan, sekin varmaan kehittyy.

Tämän kehityksen turvaaminen vaatii vain hieman itsekkyyttä meiltä varsinaissuomalaisilta ja palvelut kehittyvät ja paranevat. Tehdään se yhdessä! Tämänkin asian edestä olen valmis toimimaan. Hihat on kääritty!

Maskun Keskusta hakee revanssia

Maskun Keskustan kunnallisjärjestö piti kokouksen torstain 12.11 ja teki seuraavat henkilövalinnat. Puheenjohtajaksi valittiin Mika Raukunen ja varapuheenjohtaja on Jouni Kalleinen, sihteerin työstä vastaa Jouko Miesvirta. Johtokuntaan valittiin myös: Rauno Aulio, Outi Rautalin, Päivi Nurminen, Pertti Veräjänkorva, Merja Eloranta, Kari Aulio, Seija Jaakkola, Olli Jokinen ja Tarja Aulio. Toiminnantarkastajina jatkavat Pirkko Helenius ja Heimo Koivisto varalla Asko Hömppi ja Anne Aulio-Hietanen.

Maskun Keskusta päätti myös lähteä tosissaan haastamaan muut puolueet eduskuntavaaleihin ja vaalivankkureita vetää Maskun oma ehdokas, Mauri Ikonen. Keskusta menetti viime vaaleissa ääniä Perussuomalaisten vahvalle nousulle ja nyt haemme äänestäjien tuella revanssia. Maskun Keskusta lähtee eduskuntavaaleihin asialinjalla ja uskallamme koska tahansa haastaa kenet tahansa, keskusteluun Suomen hyvinvoinnista ja kansamme tulevaisuudesta. Nyt ei enää julkisuuden tuoma etu auta, kun rakas kotimaamme on syöksymässä taloudelliseen sekä turvattomuuden syvään kuiluun.

Suomen nykyinen hallitus on näyttänyt oman osaamisensa, sillä on ollut aikaa lähes neljä vuotta näyttää kyntensä. Kuitenkin tämän hallituksen kädenjälkenä joudumme jatkuvasti käymään kansalaisten kukkarolla, leikkauksen ja uudistukset kun eivät näköjään tuoneetkaan niitä säästöjä, mitä vaalikauden alussa luvattiin. Maskun Keskusta luottaa edelleen palveluihin, jotka ovat lähellä ihmistä ja luotamme edelleen hajautettuun yhteiskuntaa. Keskittämisen politiikalla kun ei luoda mitään muuta kuin johtamisen vaikeutta ja palvelut karkaavat keskustaajamiin.

Keskustaa on aikojen saatossa nuijittu enemmän kuin mitään muuta puoluetta yhteensä, mutta me emme häviä mihinkään. Keskusta uskaltaa ottaa vastuun kun muut eivät siihen kykene tai halua. Maskun Keskusta luottaa ajatukseen, että valta lähtee alhaalta ylöspäin ja meitä ei johdeta pelkästään puoluetoimistosta, vaan jokaisessa kunnassa läpi Suomenmaan on ihmisiä joilla sydän sykkii keskellä ja nyt taas olemme iskussa.

Teksti, puheenjohtaja Mika Raukunen

YK – rauhanturvatoiminta – osa elämääni

Vuonna 1987 palvelin Porin Prikaatin koulutustoimistossa toimistoupseerina. Perjantai iltapäivä oli kääntymässä lopuilleen, kun joku kiikutti faxilta paperin pääesikunnan YK-toimistossa. Paperissa haettiin äkkilähdöllä kapteenia tai yliluutnanttia Golanille suomalaisen valvontajoukon 1. komppanian varapäälliköksi. Vastapäätäni istui viestipäällikkö Tapani Leino ja kysyin häneltä, kannattaisiko hakea paikkaa. Tapsa vastasi, että paikka olisi kuin tehty minulle. Soitto YK-toimistoon ja sain kuulla, että maanantaina klo 8 pitää ilmoittaa, lähdenkö.

Tavarat pöydältä kasaa ja paikalliseen Säästöpankin konttoriin. Saanko lainaa autoa varten? Myönteinen lupaus. Siitä kotiin ja kertomaan perheelle, että voisin lähteä Golanille, sopiiko. Satu, vanhin tyttäremme oli tuolloin 9 v ja kielsi heti isää lähtemästä. Asiaa valmisteltiin viikonloppu ja maanantaita vasten yöllä heräsin kahden aikaan lapsen ravisteluun. Satu herätti minut ja sanoi: ”Voit lähteä, jos minä saan tulla käymään siellä”. Lupaus puristaa edelleen kurkkua ja kyyneleet nousevat miltei silmiin. Kyllä aikuinen saa lapsen pahoihin tilanteisiin.

Golan. Kuva Martti Tikka
Golan. Kuva Martti Tikka

Kolmetoista kuukautta Syyriassa oli kokemus. Todella keskellä ei mitään.  Me emme ole minun aikana Suomessa nähneet köyhyyttä, mutta Golanin kukkuloilla sitä piisasi. Suurin osa väestöstä oli paennut sotaa, mutta paluumuutto oli alkanut. Helppoa, vanhemmille vain ilmoitettiin, lastenne koulu on Damascuksen sijasta Umbatinahin kylässä tai jossakin toisessa. Ei työtä, ei mitään, mutta koulu lapsille. Jaa, olihan siellä ainakin miljoona miinaa merkitsemättömänä.

Syyrian kokemuksiin kuului myös tilanne, jossa syyrialainen sotilas kokeili neuvottelukestävyyttäni, ampumalla rynkyllä kolmesti ohi pään. Ei muuttanut mielipidettäni. Usko suomalaiseen sotilaskoulutukseen kasvoi. Siellä näin myös jalkaväkimiinojen tehon. Vaikeuttaa etenemistä, jos jalka puuttuu puolesta välistä säärtä. Haavoittunut pelastuu kuitenkin, jos saamme hänet tiputukseen kahden tunnin kuluessa.

Paljon jäi ystäviä sinne. Syyrialaiset olivat ja ovat ystävällisiä, vieraanvaraisia. Ei niin pientä kotia, ettei vierasta kutsuttu kylään turkkilaiselle kahville. Jos talossa ei ollut tarjottavaa, kylänvanhin hoiti isännyyden. Elämä oli muutenkin toisenlaista. Valkoisen auton pysähdys toi heti paikalle koko miesjoukon. Sisälle parhaaseen huoneeseen ja kahvin toi ovelle perheen vanhin vaimo. Naiset eivät astuneet huoneeseen, jossa miehet neuvottelivat. Hieman mietitytti etenkin alussa, kun koulutuksessa ennen lähtöä oli ehdottomasti kielletty laittamasta mitään suuhun, joka on ollut toisella suussa. Kahvikuppi alkoi kiertää vieraasta ja kiersi sitten kaikki paikalla olijat ja sitten se tuli kohdalle uudelleen.

Makedonia. Kuva Martti Tikka
Makedonia. Kuva Martti Tikka

Moni yhteysupseeri on vieraillut luonani ja kerran pyysin Abdullah Al Suleimania kertomaan pienelle, luonamme illastavalle joukolle kotimaastaan. Mielellään hän sen teki ja aloitti 3 500 vuotta ennen Kristusta. Usein olen miettinyt, että millä oikeutuksella me menemme viemään länsimaista demokratiaa näihin maihin ja kulttuureihin. Tulokset eivät ainakaan vakuuta.

Seuraava YK-keikka suuntautui Makedoniaan vuonna -95–96 pohjoismaiseen pataljoonaan, jossa toimin 1. komppanian päällikkönä. Makedonian länsiosaan, jossa etniset albaanit olivat enemmistönä. Komentopaikkani oli Tetovossa, 450 metriä merenpinnasta, alin paikka ja korkein oli Korabin huippu 2764 metriä tai jotakin sinne päin. Vastuualueellani asui yli puoli miljoonaa ihmistä. Hekin olivat hyvin ystävällisiä. Mieli rauhoittui hienosti partiossa yli 2500 metrin korkeudessa. Siellä tunnet hiljaisuuden. Ei hiiren hyppyä ja niin sinistä taivasta ei näe missään. Kokemus oli myös se, että joukko meni sinne ennen kuin Jugoslavian sota ehti levitä sinne. Yhteiskunta toimi jotenkin.

image1[1]
Nobel -muistoristi. Risti on myönnetty anomuksesta YK:n rauhanturvatehtävissä ennen 10.12.1988 palvelleille henkilöille.
Nämä rauhanturvatehtävät, joissa ei ammuta koko ajan, vaatii esimiehiltä kovasti, koska huomisesta et tiedä ja vastaat kuitenkin alaistesi hengestä kaikissa tilanteissa. Harjoittelimme mm. massamaista ihmisten tuloa alueelle. Ei tarvittu harjoiteltuja taitoja silloin, mutta levottomuudet levisivät 1998 alueelle ja silloin olin siellä käymässä. Osallistuin Ohridissa PfP-harjoituksen Main plannin conferenssiin ja pääsin Skopjessa kuulemaan tapahtumista.

Molemmat missiot, samoin kuin NATO-missio Bosniassakin on jättänyt pysyvät jäljet. Pääosin positiivisia, mutta on myös asioita, joita on joutunut kelaamaan jälkikäteen. CIMIC-toiminta tapahtui usein joukon avustustoimintana operatiivisen toiminnan osana. Näin syntyivät parhaat tuttavuudet paikallisten kanssa. Kokemus oli etenkin paikalliset ruuat ja tavat. Leivoset rasvassa kypsennettynä tai leivitetyt pässinaivot ja kivekset ovat kova kokemus.

Hyvää YK-päivää!