Aihearkisto: Turvallisuus

Puhe Turvallisuusillassa Raisiossa 13.3.2015

Hyvää iltaa kaikille! 75 vuotta sitten suruliputus kertoi kansalaisten tuskasta talvisodan loputtua. Talvisodan henkeä tarvitaan tänäänkin, mutta tarvitaan Suomen kuntoon laittoon myös hyvää johtamistaitoa ja yhteisöllisyyttä.

Haluan kiittää teitä kaikkia ystäviämme Jukan kanssa, jotka halusitte tulla mukaan turvallisuusiltaamme.

Kaupunginjohtaja Ari Korhonen avasi illan
Kaupunginjohtaja Ari Korhonen avasi illan

Erityiskiitos kaupunginjohtaja Ari Korhonen, me olemme tehneet yhteistyötä kunnan varautumisen ja kolmannen sektorin kanssa vuosia. Eversti Pekka Visuri, olimme 80- ja 90-lukujen taitteessa opettajina Kadettikoulussa ja sen jälkeen olen saanut useasti kuunnella mielenkiintoisia luentojasi esimerkiksi lukiolaisen turvakursseilla. Tuija Saura, arjen turvallisuutta ja musiikkia kahdenkymmenen vuoden aikana ja Veli-Pekka, toinen Panelian poika. Jukka sopii mukaan mainiosti, koska olemme tehneet myös hänen kanssaan yhdessä töitä, hän SPR:ssä ja minä MPK:ssa. Kiitoksia Raision Keskusta ja Keskusta naiset.

Pekka Visuri
Pekka Visuri

Oman esitykseni painopiste on sisäisessä turvallisuudessa, koska väitän, että siihen meidän on nojattava entistä tiukemmin maailman ja yhteiskunnan muuttuessa. Eversti Pekka Visuri käsitteli esityksessään kansainvälistä ja sotilaallista puolta.

Tilannekuva katosi

Runsaat 20 vuotta sitten, Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kaatuivat, meiltä ”katosi vihollinen” täällä lännessä. Luotimme, että länsimainen demokratia ja markkinatalous valtaavat Venäjän, muuttavat sen länsimaiseksi, eurooppalaiseksi demokraattiseksi maaksi. Me emme seuranneet Venäjän kehitystä lännessä, Suomessa, vaikka esimerkiksi valtioneuvostolle tehtiin kymmeniä arvioita Venäjän kehityksestä jo 90-luvun alkupuolella. Emme huomioineet, että Venäjä ei käsitellyt ajanjaksoa Neuvostoliitto sisäisissä arvioinneissaan. He eivät ole hyväksyneet, että NL se oli suuri floppi. Kuten Saksa, 1. maailmansodan jälkeen, hekin hakivat syyllisen maan ulkopuolelta. Venäläiset väittävät, ”Länsi petti meidät”. Tältä pohjalta siellä haetaan revanssia.

Mauri Ikonen
Mauri Ikonen

NATO, joka on myös eurooppalainen puolustusjärjestelmä, alkoi etsiä omaa paikkaansa Varsovan liiton kadottua. Rauhanturvaaminen, kansainvälinen kriisinhallinta, rauhaan pakottaminen, siinä visioita, joihin NATO ja myös Suomen puolustusvoimat keskittyivät. Ajoimme armeijoita alas Euroopassa. Emme ajatelleet, mitä sitten, jos yhdentenätoista vuotena meillä onkin taas vihollinen, kuten ruotsalaisille kävi. Minulle tämä muutos tuli konkretiaksi ollessa Makedoniassa 1995–1996 Pohjoismaisen pataljoonan 1.suomalaisen komppanian päällikkönä. Sain tietää siellä, että Suomi aloittaa kansainvälisen valmiusjoukon, FRDF:n muodostamisen ja minulle tulee, sanoisinko avaintehtävä siinä. Palasin Suomeen toukokuussa 1996. Juhannusviikolla eduskunta teki päätöksen joukon perustamisesta ja asevelvolliset astuivat palvelukseen heinäkuun alkupuolella. Onneksi koulutus aloitettiin kansallisella koulutuksella ja vasta tammikuussa siirryimme kansainväliseen koulutukseen. Jäihän siihen aikaa puoli vuotta valmistella.

Sain mm. tehtäväksi kirjoittaa ensimmäiset koulutusohjelmat joukolle. Marraskuussa olin silloisen Porin prikaatin komentajan, eversti Kauko Taskilan kanssa esittelemässä suunnitelmaa Pääesikunnassa. Matkalla Taskila sanoi, Mauri, minä kerron rahat ja sinä mitä niillä tehdään. Kun olin esitellyt asiaamme jonkin aikaa silloiselle maavoimapäällikölle, kenraali Kainulaiselle, hänen apulaisensa, kenraalimajuri Heikki Tilander kysyi, mutta Mauri, mihin oikein aiot mennä tämän joukon kanssa? ”Herra kenraali, oiva kysymys, mielestäni, vastasin”. Kerroin, ettei kukaan ole sitä minulle osannut kertoa, mutta olen käyttänyt hyväkseni yli kahden vuoden kokemusta Lähi-idästä ja Balkanilta, NATO:n kanssa sovittuja yhteensopivuuskohtia, joita oli silloin 34 ja Niinisalon sen aikaista 4 viikon koulutusta ulos lähteville. Lisäksi ajattelin, että pitäähän siitä ottaa hyöty myös kotimaan puolustukselle. Kolmen vuoden aikana näin, miten asiasta tuli kuuma ja kansallinen puolustus oli vähemmän hohdokasta.

Kun lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa 90-luvun puolivälistä alkaen Nokia jauhoi rahaa ja lopulta aloimme elämään, syömään velaksi, eikä ollut huolta huomisesta, niin olemme nyt tässä tilanteessa. Suomi on laitettava kuntoon!  On aloitettava johtamaan maata. Tapanani on ollut kysyä jo vuosia, ”voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta”? Mielestäni tänään se on kovin ajankohtainen kysymys.

Tilannekuva luodaan alhaalta käsin

Illan yleisöä
Illan yleisöä

Hyvät ystävät! Venäjän uuden doktriinin mukaisesti, sotia ei enää julisteta, vaan ne syttyvät ja niissä käytetään kaikkia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Edelleen on huomioitava, että Suomi on jaettu kuntiin perustuslain mukaisesti. Siis tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Mikä on todennäköistä, virus iskee tietokoneeseesi, sähkökatko yhteiskunnassa vai venäläisten Iskander -ohjusten isku Suomeen ja maavoimien massiivinen rajanylitys? Minä veikkaan häiriöitä tässä ja nyt, ongelmia arjessamme. Mutta ne valmisteluthan sopivat myös venäläiseen doktriiniin, pidetään siviiliyhteiskunnan valmius hyvänä ja pidetään puolustusvoimat iskussa, joihin voimme tarvittaessa nojata pahimpina hetkinä.

Miten tämä valmius voidaan toteuttaa? Eduskunta on hyväksynyt yhteiskunnan turvallisuusstrategian pari vuotta sitten. Siinä on määritelty 13 uhkaa ja 37 häiriötekijää. Ne alkavat tässä ja nyt tapahtuvista ja jatkuvat poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaallisen painostukseen ja lopulta sotilaalliseen maahantunkeutumiseen. Huomioitavaa on, että valmiuslaki 12 § määrää vastuullisen viranomaisen, kuntayhtymän ja kunnan johtamaan oman alansa valmistelut aina poikkeusoloihin asti. Siis valtaosaan häiriöistä valmistaudutaan näillä, tänään tässä olevilla resursseilla. Vasta poikkeusoloissa voimme saada merkittäviä lisäresursseja.

Tuija Saura esiintyi Lotta-puvussa
Tuija Saura esiintyi Lotta-puvussa

Siis laitamme kunnan hallinnolliset alat päällekkäin ja leikkaamme häiriötekijä häiriötekijältä lävitse ja arvioimme, mitkä ovat seuraukset tässä ja nyt sekä vuosien kulutta omalle hallinnonalalle ja muille hallinnon aloille.  Esimerkkinä voimme ottaa  juustohöyläleikkauksen sivistysalalla. Emme voi jättää ketään luokalle, koska se maksaa 6500 euroa. Tämä johtaa oppilaan mahdolliseen syrjäytymiseen ja se maksaa 1,2 miljoonaa euroa, ei sivistysalalla vaan sosiaalialalla pääosin. Samalla tavalla saamme valmiit toimenpideluettelot esimerkiksi kuntiin sähkökatkon osalta. Koko organisaatio tekee omat toimenpideluettelonsa omalla kohdallaan ja näin onkin johtamis- ja vaikka tiedotussuunnitelma valmiina.

Haluan päätöksenteon siis takaisin kuntaan. No eihän sitä sieltä kukaan ole pois ottanutkaan. Se edellyttää kuitenkin kunnan operatiiviselta johdolta reaaliaikaista, poikkihallinnollista tilannekuvaa – näkemystä nykytilanteesta ja tulevaisuudesta – sekä ennalta sovittuja asioita talouselämän ja viranomaisten kanssa. Kaikkien edellä mainittujen tahojen tavoitteena on jatkaa avaintoimintojaan myös häiriötilanteissa. Toimivalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä varmistetaan yhteiskunnan resurssien tehokas käyttö normaaliaikoina ja maksimoidaan reagointikyky yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.

Tämä tulee lisäksi edellyttämään byrokratiatalkoita ja omien aivojen käyttöä laajalla tasolla. Kun joudumme hakemaan uusia resursseja, tulemme ilman muuta kansalaisiin ja kolmanteen sektoriin sekä sille annettaviin täsmätehtäviin. Vaikka olenkin tehnyt 11 vuotta työtä juuri kolmannen sektorin parissa, sovimme Jukan kanssa, että hän tuo esille omassa esityksessään tämän puolen. Kiitoksia! Lisää tilaisuuden kuvia kuvagalleiassamme.01-Tahdella merkityt valokuvat1

Itsenäisyyspäivän puhe Askaisten Ritaripuistossa 6.12.2014

Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit, itsenäisen Suomen naiset ja miehet! Hyvät suomalaiset!

Itsenäistyminen ei ole vain sopivan tilaisuuden hyväksi käyttämistä ja itsenäisyyden julistamista. Itsenäisyyttä ei myöskään voi saada keneltäkään lahjaksi. Kansan on itse haluttava sitä ja oltava valmis myös taistelemaan sen puolesta.

Mannerheim-risti
Mannerheim-risti

Nämä miehet, joiden muistopaasilla olemme, olivat valmiita tekemään sen, valmiita uhraamaan kaikkein kalleimpansa, oman henkensä kansan ja isänmaan puolesta.

30.11. tuli kuluneeksi 75 vuotta talvisodan alkamisesta. Runsas 20 vuotta aiemmin oli päättynyt vapaussotamme, joka kuitenkin muuttui kansalaissodaksi, kuten lähes aina on muuallakin maailmassa käynyt vastaavissa tilanteissa.

SA-kuva, ilmavalvontalotta Ellen Kiuru
SA-kuva, ilmavalvontalotta Ellen Kiuru

Kansa kuitenkin seisoi 1939 yhtenäisenä valloittajaa vastassa.Kuten tunnettua, Suomi joutui suurten tunteettoman pelin nappulaksi. Molotovin-Ribbentropin – sopimuksella se liitettiin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi. Suomalaiset puolustivat menestyksellisesti maataan ja vapauttaan yhtenäisinä ja yksimielisinä talvi- ja jatkosodassa ja täyttivät velvollisuutensa Lapin sodassa. Eikä verta vuodatettu turhaan, itsenäisyys säilyi.

Sodan jälkeen veteraanisukupolvi rakensi uudelleen maan. He maksoivat epäoikeudenmukaiset sotakorvaukset. Raataminen kuitenkin kehitti suomalaista yhteiskuntaa voimakkaasti, teollisuus ja muukin toiminta kehittyivät poikkeuksellisen tehokkaasti.

Hyvät ystävät! Tänään me elämme toisenlaisessa maailmassa kuin sodan jälkeen tai kylmän sodan vuosina. Olimme tottuneet aloittamaan yhteiskunnan varautumisen sen pääuhan pohjalta, että kun kesä on kauneimmillaan, vihollisen painopiste on Karjalan kannaksella ja muiden teiden suunnassa vihollisella on divisioona.

Maailma muuttuu. Maailman asioita ei enää päätetä Pariisi – Berliini – Pietari akselilla, vaan päätökset tehdään kasvavien markkinoiden ja energian alueilla Aasiassa ja Lähi-idässä. Yhdysvallatkin katsovat yli Tyynenmeren, eivät yli Atlantin. Oma yhteiskuntammekin on muuttunut. Emme elä enää maanviljelys- tai teollisessa yhteiskunnassa, vaan maailmassa, jossa väki pyritään keskittämään muutamaan asutuskeskukseen. Elämme sähköisen energian ja tiedonvälityksen aikaa. Yhteisöllisyys on katoamassa verkkoon, nettiin. Pidämme usein yksilön oikeuksia tärkeämpänä kuin velvollisuuksia. Olemme siirtämässä kunnallista päätösvaltaa yhä kauemmas kansalta. Olemme menettäneet paljon kansallisista arvoistamme. Olemme leikanneet tuloksellisuuden nimissä valtaosan resurssejamme ja elämme kuin mikään ei meitä uhkaisi – ainakin Ukrainan kriisiin asti uskoimme niin.

Hyvät ystävät! Olemme valmiit liittämään yhteen kuntia. Minusta tuntuu, että usein vain sen takia, että emme uskalla kohdata tai halua puuttua yhteiskunnan todellisiin ongelmiin ja uhkiin. Pitää kuitenkin muistaa, että tapahtuupa mitä tahansa Suomessa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa.

Suomi on jaettu perustuslaissa kuntiin. Kunnan pitää pyrkiä varautumaan, turvaamaan avaintoimintojensa jatkuvuus kaikissa tilanteissa, kaikissa häiriötilanteissa, myös poikkeusoloissa. Meidän pitää saada kunnat tilannetietoisiksi.

Talouselämälläkin on kunnassa sama tavoite, jatkaa avaintoimintojaan kaikissa tilanteissa. Seurakunnallakin on sama tavoite, ei ole itkeviä kansalaisia kirkon mäellä, tai jos on, olemme yhdessä miettineet, mitä silloin teemme.

Kun tähän liitetään viranomaiset mukaan, eli mietitään ja selvitetään, miten jokin häiriö vaikuttaa kuntaan, yrityksiin, seurakuntaan ja alueella toimiviin viranomaisiin, tullaan helposti sellaiseen lopputulokseen, että näillä kellään ei ole resursseja itsellään vastata tarpeeseen tässä ja nyt. No missä ne resurssit ovat? Ne ovat kolmannen sektorin toimijoissa, yksityisessä kansalaisessa. Kansalaiselle ja näille kolmannen sektorin toimijoille on annettava häiriöanalyysin pohjalta tehtäviä, täsmätehtäviä. On edellytettävä kouluttamista ja annettava kouluttautumista sekä tukitoimia. Esimerkkinä ovat vaikka seniorit. Joka viides suomalainen on yli 65- vuotias. Jos saamme heidät jatkamaan fyysisesti ja henkisesti aktiivisena, he elävät 10 – 20 vuotta pidempään ilman laitoshoitoa. Näin voimme Jukka Sarpakunnaksen mukaan sulkea 10 % vuodepaikoista vanhusten hoitolaitoksissa. Uskon, että meillä löytyy käyttöä ajatukselle: ”Minä seniori yhteiskunnan resurssi”.

Pitäisikö häiriöanalyysi toteuttaa paikallisella tasolla? Miten seniorit, yli 35-vuotiaat reserviläiset ja naiset voivat palvella isänmaataan, kotikuntaansa, Suomea? Väitän, että häiriöanalyysi antaa vastauksen varautumistarpeeseen ja selvän tehtävän kunnanjohtajalle ja hänen alaisilleen lisäresurssien etsimiseen. Yhteiskunnan on vain annettava kunnan johtajille ja luottamusjohdolle mahdollisuus käyttää omia aivojaan.

Hyvät kuulijat! Näette täällä joukossanne bareteissa olevia kansalaisia. He ovat suomalaisia rauhanturvaajia, Suomen puolustuksen ulkokehän aktiiveja. Heitä on palvellut kansainvälisissä tehtävissä vuodesta 1956 alkaen yli 40 000 henkeä. He ovat kansainvälisesti tunnustettuja. Kun keskustelemme mielekkyydestä lähettää suomalaisia näihin tehtäviin, voin kertoa teille esimerkin. Somalian merirosvous on kasvattanut meriliikenteen vakuutusmaksuja Afrikan rannikolla niin, että yhden kontin hinta on noussut yli 200 euroa. Se tekee suurta konttilaivaa kohden lähes kolme miljoonaa euroa lisähintaa. Kuka sen maksaa? Minä, kuluttaja, kaivan kuvetta. Kuinka kallista se olisikaan, jos kansainvälinen yhteisö ei pyrkisi rajoittamaan merirosvojen toimintaa tai konflikteja. Meidän Pohjanmaammekin oli siellä rahahommissa, merirosvojahdissa.

Hyvät ystävät! Veteraanisukupolvella ja vielä kylmän sodan aikaisilla suomalaisilla uhka oli selvä. Kuten aiemmin totesin, me aloitimme varautumisen suunnittelun ajatuksesta, kun kesä on kauneimmillaan, vihollisella on painopiste Karjalan kannaksella ja muiden teiden suunnassa on divisioona. Tältä pohjalta oli uhkakuvien torjuminen selvää, rautaa rajalle ja loput hoidetaan sitten kun ehditään. Leipä kasvoi omassa pellossa. Tänään meidän on aloitettava häiriöiden tarkastelu uudella tavalla, kokonaisturvallisuuden pohjalta. Sama kuin divisioonilla, voidaan tehdä tänään nettihyökkäyksellä tai muulla keinolla kuin aseilla ja sen torjuntaan tarvitaan jokainen suomalainen. Sinä et pysty sanomaan, tuliko virus tietokoneeseesi sotilaan vai siviilin lähettämänä? Et pysty sanomaan, menivätkö sähköt poikki sotilaan vai siviilin aiheuttamana. Kuka johtaa tätä varautumista? Se on haaste koko yhteiskunnalle, Suomelle, koska valtiollisella tasolla meiltä puuttuu kokonaisturvallisuuden johtoministeriö, mutta johtamispuute korostuu etenkin alueellisella ja paikallisella tasolla. Kun johto puuttuu, ei voida resursseja käyttää tehokkaasti.

Kun siviiliyhteiskunnan valmius on turvattu, sotilaallinen maanpuolustus tekee maahantunkeutumisen liian kalliiksi tänne haluaville. Kehittääksemme yhteiskuntaa edellä olevien kuvausten varalle, taustalla pitää olla tietoisuus, mm. venäläisten uusi doktriini: ”Sotia ei enää julisteta, ne vain syttyvät”. Siinä valmistaudutaan käyttämään kaikkia epäsymmetrisiäkin keinoja. Samalla tilannetietoisuus lisää myös taloudellisuuden tietämystä. Selvitystyö edellyttänee myös kodinturvajoukkojen perustamista tässä ja nyt oleviin tarpeisiin sekä aina poikkeusoloihin.

Arvoisat kuulijat!

Me kaikki tänään mukana olevat haluamme osoittaa kunnioitustamme ja kiitollisuuttamme veteraanisukupolven uhrauksille ja soturiemme taistelulle itsenäisyytemme puolesta. Samalla me toteamme, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen on otettava entistä merkittävämpi ote tämän valtakunnan kokonaisturvallisuudesta, niin kuin vapaaehtoiset ottivat 20, 30 ja 40-luvuilla. Se edellyttää valtiovallalta, alueelliselta ja paikalliselta johdolta aktiivista otetta ja ohjausta sekä kykyä ottaa vastaan täsmätukea. Yksilötasolle se edellyttänee sitä, että tunnustan, minulla on aina enemmän velvollisuuksia isänmaata ja lähimmäistä kohtaan kuin etuja.

Lopuksi haluan onnitella itsenäisyyspäivänä ylennettyjä ja palkittuja!

Hyvää itsenäisyyspäivää!Suomen+lippu

Tilannetietoisuus on saatava kuntoon

Luin aamulla helsinkiläisten mietteitä, miten saataisiin selville eri hallinnonalojen rahankäyttö (http://www.hs.fi/m/kaupunki/a1416111807911?jako=9e36f5e9dc6d3239e95a15a3e7b9e71b&ref=fb-share). Kaupunginhallituksen puheenjohtajan johdolla todetaan, miten se on vaikeaa. Tässä on mielestäni koko suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja syy holtittomaan velkaantumiseen. Vuodesta toiseen koko yhteiskunnassa on tehty säästöyrityksiä, joiden vaikutusta omaan hallinnonalaan, saatikka naapurihallinnon alaan ei ole tiedetty tai pystytty ennakoimaan. Hommaa on hoidettu mutu-tuntumalla. Tilanteen hahmottamista on vaikeuttanut edelleen sektoriministeriöiden vaatimat lausunnot ja tilanneselvitykset. Näin valtiotasollakin tilanne on muuttunut hallitsemattomaksi säästämiseksi, joka menneellä hallituskaudella on vaatinut 30 miljardin lisävelanoton. Kokonaisvelka lähenee 100 miljardia.Kuntia on työstetty huonosti valmistetuilla selvityksillä, esimerkiksi kunta- ja Sote-selvitykset. On tiedostettu muutoksen tarve, mutta ei ole haluttu selvittää perusteita. Edelleen kaavaillaan, että päätöksenteko siirrettäisiin etäämmälle tiedon lähteiltä.
 
Yhteiskunta on muuttunut ja velkaantunut sitä tahtia, että nyt sen tilannetietoisuus on palautettava. Siinä perustekijä on suomalainen kunta, koska Suomi on jaettu kuntiin. Tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Nyt me olemme systemaattisesti lisänneet kuntien tehtäviä, mutta samanaikaisesti vieneet siltä resursseja ja päätösvaltaa. Olemme säätäneet lakeja ja asetuksia sitä tahtia, että kuntakohtainen aivojen käyttö on tullut mahdottomaksi. Aivojen käytön sijasta on pitänyt valmistautua siirtämään kuntarajoja suunnasta toiseen.

Mitä pitäisi tehdä

Annetaan kunnille löysää ja edellytetään, että ne laativat itselleen 
tilannetietoisuuden perusteet. Laitetaan yhteiskunnan turvallisuus-strategian mukaiset häiriöt kattamaan kunnan eri hallinnonalat poikkihallinnollisesti. Saadaan vastaus, mihin rahat kuluvat ja mihin riittävät. Sen lisäksi saamme selvän kuvan, mihin tarvitsemme lisäresursseja ja mistä ne saadaan. Saadaan myös selville, mitä kansalaiset ja kolmas sektori voisivat tuottaa. Saisimme seniorikansalaisillekin tuottavan roolin, eikä vain maksajiksi.euro
 
Kunnan alueella työskentelee myös talouselämä. Sekin pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Juuri siinä samassa kunnassa, joka tekee sitä omaa tilanneselvitystään. Voisimme tukea talouselämää muuttamalla ajatusmalliamme radikaalisti. Sillä rahalla, jonka nyt annamme pitkäaikaistyöttömälle ja maahanmuuttajalle, tukisimme talouselämää palkkaamaan kansalaisen töihin, täsmähenkilön täsmätehtävään. Työnantaja voisi saada tukea työntekijänsä palkkaamiseen, kansalainen ja maahanmuuttaja saisi palkkaa ja olisi yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Kaikki tämä sillä rahalla, joka nyt passivoittaa kansalaisen ”sementtikennostoon”.
 
Edelleen siellä kunnassa toimivat viranomaiset. Hekin tekisivät yhdessä kunnan kanssa varautumissuunnitelmat. Sopisivat ennakoivat säännölliset tapaamiset ja kunta asetettaisiin tilaan, jossa siellä pystytään tekemään 24 tuntia 7 päivänä viikossa kunnanjohtajatason päätöksiä, tarvittaessa nopeastikin. Siltä pohjalta puolustusvoimatkin saisivat perusteet toiseen tehtäväänsä, muiden viranomaisten tukemiseen.
 
Myös seurakunnilla kunnassa on sellaisia resursseja, joiden yhteiskäyttö tietyissä tilanteissa olisi hyödyllistä ja kustannustehokasta. Pyrkisimme estämään sen tilanteen synnyn, jossa kirkonmäellä on itkeviä kansalaisia ja tietäisimme, miten tarvittaessa toimimme.

Edellä kuvattu tilannetietoisuuden luominen mahdollistaisi jokaisen virkamiehen ja työntekijän omien aivojen käytön. Tämä perustuu siihen, että sinä olet oman työsi paras tuntija. Lisäksi kuntaan ja koko yhteiskuntaan syntyisi kyky vastaanottaa kansalaisten ja kolmannen sektorin tukea, täsmätukea hyvinvointivaltion tukemiseksi ja ylläpitämiseksi. Kunnan operatiivisella johdolla on tässä työssä jakamaton ja ulkoistamaton tehtävä.
 

Mauri Ikonen
Everstiluutnantti evp.
mauriikonen.fi

Tarvitaan tekoja, ei pelkkiä mielikuvia.

Esittelin ajatuksiani Keskustan Raision kunnallisjärjestön kokouksessa keskiviikkona 12.11. Kerroin, että pelkkien mielikuvien heittely ei ole minun luonteelleni ominaista.

– Pyrin kertomaan rehellisesti konkreettisista asioista ja teoista

Olen sotilaana johdonmukaisesti painottanut vaalikampanjassani kunnan tilannetietoisuuden merkitystä. Suomalainen perustoimija eli kunta on saatava täsmällisesti tilannetietoiseksi. Se onnistuu Minun mukaan vain ottamalla yhteiskunnan turvallisuusstrategian määrittelemät häiriöt esiin tässä ja nyt aina poikkeusoloihin asti. Tilannekuvan mukaisesti sitten käsitellään häiriöiden vaikutukset poikkihallinnollisesti. Vain näin saadaan selville, mitä jokin toimenpide vaikuttaa kyseiseen ja muihin hallinnonaloihin.

Yhteistoiminta myös talouselämän kanssa tarvitaan. Talouselämä pyrkii tietenkin jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriö-tilanteissa mahdollisimman pitkään, aivan kuten kotikuntakin. Tuntemalla molemmin puolin toimenpiteet häiriön kohdatessa, sen vaikutuksia voidaan yhdessä lieventää.

Kunnan ja eri viranomaisten on tunnettava toistensa toimenpiteet häiriötilanteessa hyvin. On pyrittävä sopimaan mahdollisimman monta keskeistä tapahtumaa, joiden sattuessa ollaan heti yhteydessä kuntaan. Kuntaan on luotava valmius tehdä 24 tuntia vuorokaudessa kunnanjohtajatason päätöksiä. Viranomaisten kanssa on pidettävä säännölliset tapaamiset, jotta voidaan ennakoida mahdolliset häiriöt ja niiden vaikutukset.

Kun olemme joutuneet leikkaamaan organisaatioilta häiriö-tilanteissa tarvittavat lisäresurssit, pitää miettiä, missä niitä vielä on. Kansalaiset, mukaan lukien seniorit ja vapaaehtoinen kolmas sektori muodostavat tämän lisäresurssin. Myös työttömät on otettava mukaan.

Keskustan Raision kunnallisjärjestön kokouksessa
Keskustan Raision kunnallisjärjestön kokouksessa

– Yhteiskunnalla pitää olla tieto näistä resursseista ja mitä tehtäviä niille tarjotaan.

Tilannetietoisuus mahdollistaa hyvinvoinnin ja siihen tarvittavan turvallisuuden ja rakkauden, eli kansalaisista huolehtimisen, painotin lopuksi.

YK – rauhanturvatoiminta – osa elämääni

Vuonna 1987 palvelin Porin Prikaatin koulutustoimistossa toimistoupseerina. Perjantai iltapäivä oli kääntymässä lopuilleen, kun joku kiikutti faxilta paperin pääesikunnan YK-toimistossa. Paperissa haettiin äkkilähdöllä kapteenia tai yliluutnanttia Golanille suomalaisen valvontajoukon 1. komppanian varapäälliköksi. Vastapäätäni istui viestipäällikkö Tapani Leino ja kysyin häneltä, kannattaisiko hakea paikkaa. Tapsa vastasi, että paikka olisi kuin tehty minulle. Soitto YK-toimistoon ja sain kuulla, että maanantaina klo 8 pitää ilmoittaa, lähdenkö.

Tavarat pöydältä kasaa ja paikalliseen Säästöpankin konttoriin. Saanko lainaa autoa varten? Myönteinen lupaus. Siitä kotiin ja kertomaan perheelle, että voisin lähteä Golanille, sopiiko. Satu, vanhin tyttäremme oli tuolloin 9 v ja kielsi heti isää lähtemästä. Asiaa valmisteltiin viikonloppu ja maanantaita vasten yöllä heräsin kahden aikaan lapsen ravisteluun. Satu herätti minut ja sanoi: ”Voit lähteä, jos minä saan tulla käymään siellä”. Lupaus puristaa edelleen kurkkua ja kyyneleet nousevat miltei silmiin. Kyllä aikuinen saa lapsen pahoihin tilanteisiin.

Golan. Kuva Martti Tikka
Golan. Kuva Martti Tikka

Kolmetoista kuukautta Syyriassa oli kokemus. Todella keskellä ei mitään.  Me emme ole minun aikana Suomessa nähneet köyhyyttä, mutta Golanin kukkuloilla sitä piisasi. Suurin osa väestöstä oli paennut sotaa, mutta paluumuutto oli alkanut. Helppoa, vanhemmille vain ilmoitettiin, lastenne koulu on Damascuksen sijasta Umbatinahin kylässä tai jossakin toisessa. Ei työtä, ei mitään, mutta koulu lapsille. Jaa, olihan siellä ainakin miljoona miinaa merkitsemättömänä.

Syyrian kokemuksiin kuului myös tilanne, jossa syyrialainen sotilas kokeili neuvottelukestävyyttäni, ampumalla rynkyllä kolmesti ohi pään. Ei muuttanut mielipidettäni. Usko suomalaiseen sotilaskoulutukseen kasvoi. Siellä näin myös jalkaväkimiinojen tehon. Vaikeuttaa etenemistä, jos jalka puuttuu puolesta välistä säärtä. Haavoittunut pelastuu kuitenkin, jos saamme hänet tiputukseen kahden tunnin kuluessa.

Paljon jäi ystäviä sinne. Syyrialaiset olivat ja ovat ystävällisiä, vieraanvaraisia. Ei niin pientä kotia, ettei vierasta kutsuttu kylään turkkilaiselle kahville. Jos talossa ei ollut tarjottavaa, kylänvanhin hoiti isännyyden. Elämä oli muutenkin toisenlaista. Valkoisen auton pysähdys toi heti paikalle koko miesjoukon. Sisälle parhaaseen huoneeseen ja kahvin toi ovelle perheen vanhin vaimo. Naiset eivät astuneet huoneeseen, jossa miehet neuvottelivat. Hieman mietitytti etenkin alussa, kun koulutuksessa ennen lähtöä oli ehdottomasti kielletty laittamasta mitään suuhun, joka on ollut toisella suussa. Kahvikuppi alkoi kiertää vieraasta ja kiersi sitten kaikki paikalla olijat ja sitten se tuli kohdalle uudelleen.

Makedonia. Kuva Martti Tikka
Makedonia. Kuva Martti Tikka

Moni yhteysupseeri on vieraillut luonani ja kerran pyysin Abdullah Al Suleimania kertomaan pienelle, luonamme illastavalle joukolle kotimaastaan. Mielellään hän sen teki ja aloitti 3 500 vuotta ennen Kristusta. Usein olen miettinyt, että millä oikeutuksella me menemme viemään länsimaista demokratiaa näihin maihin ja kulttuureihin. Tulokset eivät ainakaan vakuuta.

Seuraava YK-keikka suuntautui Makedoniaan vuonna -95–96 pohjoismaiseen pataljoonaan, jossa toimin 1. komppanian päällikkönä. Makedonian länsiosaan, jossa etniset albaanit olivat enemmistönä. Komentopaikkani oli Tetovossa, 450 metriä merenpinnasta, alin paikka ja korkein oli Korabin huippu 2764 metriä tai jotakin sinne päin. Vastuualueellani asui yli puoli miljoonaa ihmistä. Hekin olivat hyvin ystävällisiä. Mieli rauhoittui hienosti partiossa yli 2500 metrin korkeudessa. Siellä tunnet hiljaisuuden. Ei hiiren hyppyä ja niin sinistä taivasta ei näe missään. Kokemus oli myös se, että joukko meni sinne ennen kuin Jugoslavian sota ehti levitä sinne. Yhteiskunta toimi jotenkin.

image1[1]
Nobel -muistoristi. Risti on myönnetty anomuksesta YK:n rauhanturvatehtävissä ennen 10.12.1988 palvelleille henkilöille.
Nämä rauhanturvatehtävät, joissa ei ammuta koko ajan, vaatii esimiehiltä kovasti, koska huomisesta et tiedä ja vastaat kuitenkin alaistesi hengestä kaikissa tilanteissa. Harjoittelimme mm. massamaista ihmisten tuloa alueelle. Ei tarvittu harjoiteltuja taitoja silloin, mutta levottomuudet levisivät 1998 alueelle ja silloin olin siellä käymässä. Osallistuin Ohridissa PfP-harjoituksen Main plannin conferenssiin ja pääsin Skopjessa kuulemaan tapahtumista.

Molemmat missiot, samoin kuin NATO-missio Bosniassakin on jättänyt pysyvät jäljet. Pääosin positiivisia, mutta on myös asioita, joita on joutunut kelaamaan jälkikäteen. CIMIC-toiminta tapahtui usein joukon avustustoimintana operatiivisen toiminnan osana. Näin syntyivät parhaat tuttavuudet paikallisten kanssa. Kokemus oli etenkin paikalliset ruuat ja tavat. Leivoset rasvassa kypsennettynä tai leivitetyt pässinaivot ja kivekset ovat kova kokemus.

Hyvää YK-päivää!

Ajankohtaista maanpuolustuksesta

Tasavallan presidentin ajatus turvallisuuspoliittisen selvityksen tekemisestä on kannatettava. Ennen sitä, kirjoitan kuitenkin oman mielipiteeni.

 

Suomalaista sotilasta tarvitaan
Suomalaista sotilasta tarvitaan

Mietin todella, mitä venäläiset ajattelisivat, jos Natomeren laineet huuhtelisivat Pietarin satamalaituria. Pienenkin valtion edustajana olisin huolissani, jos näin olisi. Tämän skenaarion estämiseksi meidän on huolehdittava siitä, että maamme eteläinen rantamaa on ja pysyy hallussamme. Ja että sen valtaaminen olisi tosi kallista. Siihen tarvitaan nykyaikaiset koulutetut puolustusvoimat, kaikki puolustushaarat ja hoidettu siviiliyhteiskunnan varautuminen tässä ja nyt aina poikkeusoloihin saakka.

 

Meillä puhutaan paljon Naton artiklasta 5. Siinähän jäsenvaltiot lupautuvat puolustamaan yhdessä hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Mitä se tarkoittaa? Se edellyttää jokaisessa jäsenvaltiossa kansallista päätöstä. Mitä ovat ne joukot, jotka Natosta tulisivat Suomen avuksi. Nehän ovat sen jäsenmaiden kansallisia armeijoita. Huolestuttaa amerikkalaisten mielipide, että vain kaksi Euroopan valtiota on huolehtinut puolustuksestaan: Suomi ja Englanti.

 

Nyt tietenkin mietitte, mihin unohtui Yhdysvallat. Pitää muistaa, että Yhdysvaltain presidentti on monesti vaatinut Eurooppaa panostamaan omaan puolustukseen. Samanaikaisesti Obama katselee yli Tyynenmeren. Siellä on maailman talouden ja politiikan painopiste, ei enää Pariisi – Berliini – Pietari akselilla. Kuinkahan moni suomalaiskomentaja riemuitsisi tiedosta, että aamulla hänelle alistetaan portugalilainen jalkaväkipataljoona? Voisi olla mielenkiintoisempaa, jos ilmoitettaisiin, ettei alisteta.

 

Merirajaa on runsaasti
Merirajaa on runsaasti

Mitä tarkoittaa siviiliyhteiskunnan varautuminen? Se tarkoittaa, että olemme valmiita, varautuneita tässä ja nyt mahdollisiin häiriöihin aina poikkeusoloihin asti. Ukrainan konfliktiin osoittaa, että sotia ei välttämättä julisteta, vaan ne vain syntyvät. Konflikti on osoittanut, että siellä on käytetty jo pitkään keinoja, joita ei voida sanoa sotilashäiriöiksi. Ne vain palvelevat poliittisia ja sotilaallisia tavoitteita. Mitä merkitsisi, jos meiltä helmikuun pakkasilla katkaistaisiin sähköt, ja muutamalla yliäänilennolla tehostettaisiin vaikutusta, tiputtamalla ikkunat? Joutuisimme vastaamaan kysymykseen, neuvotellaanko nyt vai vasta aamulla.

 

Ehdokas

Mauri Ikonen

Eduskuntavaalit 2015

Kuvat: Juha O Luukka

Virtaa rukkasiin

 

Ihmisiä huolettaa maailman tilasta
Ihmisiä huolettaa maailma tila!

Olen kiertänyt viime viikkoina lukuisissa kesätapahtumissa. Selvästi tulee  esiin kansalaisten huolestuneisuus maailman turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja Suomen taloudesta. Lukuisten ihmisten huulilla on kysymys: ”Miten me selviämme”?

 

Monet kaipaavat päättäjien kannanottoja, ajatuksia miten meidän on toimittava. Lienee parasta ottaa taas esille vanha viisaus: luota vain omaan apuusi. Ensimmäiseksi on saatava mielialat muuttumaan positiiviseksi. Siinä valtiojohdolle on erittäin tärkeä, aktiivisen roolin  paikka. Nyt on unohdettava eduskuntavaalit ja käärittävä hihat todella,  ja tosiasioilla viestien. Maan johdon on tultava ulos ja kerrottava, missä mennään ja miten jatketaan. Kertomus voi olla katkerakin, mutta isänmaan ja suomalaisten etu vaatii nyt poikkeuksellisia tekoja. Uskon, että me tajuamme realiteetit. Vuosia ilmassa velloneet avonaiset asiat on ratkaistava.

 

Mauri YK-päivänä 24.10.2014
Mauri YK-päivänä 24.10.2014

Kuntia pitää kannustaa ottamaan käyttöön aktiiviset teot. On todella tutkittava, analysoitava, mihin rahat riittävät. Jos ne eivät riitä, pitää miettiä miten asiat voidaan korvata. Ja mitä tapahtuu, jos jokin asia jää  heikommalle hoidolle. On kannustettava käyttämään kaikkia keinoja, joilla nyt työstä ja muusta syrjään jääneet saadaan mukaan. Sitä rahaa, jota työnnetään passiivisena asumiseen, elämiseen, pitää kohdentaa täsmäpanostuksiin, jopa yksityisen työpaikan luomiseen. On talouselämänkin etu, että yhteiskunnan jäsenet hankkivat omaa rahaa ja käyttävät sitä. Toiseksi on mietittävä, mitä täsmätehtäviä voidaan kohdentaa kolmannelle sektorille. Miten tuetaan esimerkiksi seniorikansalaisten henkistä ja fyysistä aktiivisuutta. Näin he elävät  ilman laitoshoitoa 10 – 20 vuotta pidempään. Aktiivisesti on myös hoidettava kunnan palveluiden saatavuus. Palvelut, jotka alueelle on  jätettävä jättää, keskitetään samaan pisteeseen kolmannen sektorin tukitoimien kanssa. Ongelmallisista kunnan tyhjistä rakennuksista löytynee vastaus tähän. Yhteiskunnalle on luotava kyky vastaanottaa  tarjolla olevaa kansalaistukea.

 

Yrittämistä ja työllistämistä on joka tapauksessa tuettava. Talouselämä on kutsuttava kuntatasolla mukaan miettimään edellä olevia asioita. Yrittäjälle voi olla kultaakin kalliimpaa saada käyttöönsä yhteiskunnan tukemaa työvoimaa. Samoin yrittäjän mielipide muuttuu nykyistä yhteiskuntamyönteisemmäksi. Karensseja pitää käsitellä myös joustavasti. Lyhyestäkin työjaksosta on tehtävä houkutteleva ja  palkitseva. Nykyistä ajatusmaailmaa kuvaa Mynämäessä markkinoilla tapaamani yrittäjä, joka sanoi, ettei kunta pysty muuhun kuin lypsämään yrittäjää. Johtajat ovat kuulemma näköalattomia. Yhteistyötä ja vastuuta tarvitaan kaikilla tasoilla.

 

Ehdokas

Mauri Ikonen

Eduskuntavaalit 2015

Voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta?

Oikea suunta...
Oikea suunta…

Keskustelu Ukrainasta ja Gazasta käy Suomessakin vilkkaana. Miten meidän pitäisi suhtautua tilanteeseen? Olen jäänyt kaipaamaan meidän omia toimenpiteitämme, ajatuksia miten Suomi varautuu tilanteeseen. Ukrainan selkkaus ei alkanut tuosta vain, vaan sitä on valmisteltu varmaankin vuosia. Ukraina laiminlöi puolustuksensa, ja ihan kokonaan sisäisen varautumisen. Kotoisessa keskustelussa tuntuu, että on mielle käymässä samoin. Olemme vuosia nauttineet tilanteesta, jossa sektoriministeriöt ovat johtavinaan maata. Naapuriministeriöissä ei näytetä huomaavan ollenkaan, mitä omat toimenpiteet aiheuttavat toisella hallinnon alalla. Seuraavan hallituksen tärkeimpiä kuntoon laitettavia asioita onkin tilannetietoisuus. Sen on katettava koko valtakunnan toiminta. Valtioneuvoston kanslian roolia johtavana pääministerin ministeriönä on selvästi kohennettava.

 

Perusteet alueelliselle varautumiselle saadaan kunnista. Kunta on perustoimijamme. Suomi on jaettu kuntiin, joten tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Suomalainen kunta ei ole perinteisesti ollut tilannetietoinen. Tämä tilannetietoisuus on saatava syntymään. Yhtenä keinona voisi käyttää yhteiskunnan turvallisuusstrategian häiriötekijöiden vaikutusten arviointia läpi eri hallinnon alojen ajatuksella, että kunta pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikista häiriöistä huolimatta mahdollisimman pitkään. Tätä kautta tietoisuus kunnan jonkin hallinnonalan toimenpiteiden vaikutuksesta toiseen hallinnonalaan lisääntyisi merkittävästi. Tämä mahdollisesti antaisi perusteet myös mahdollisiin kuntaliitoksiin. Pelkillä rajojen muutoksilla ei yhteiskunnan vaikeuksia ratkaista.

 

Talouselämä toimii kunnan alueella ja sekin pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Kunnan operatiivisen johdon rooli yhteistyössä talouselämän kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta kyettäisiin ennakoimaan mahdollisia vaikeuksia. Olisi valmiiksi mietitty ”mitä sitten”. Voitaisiinko nähdä, että esimerkiksi ne varat, joilla nyt maksetaan joidenkin kansalaisten, ml. uussuomalaisten asuminen kotona ilman työntekoa, kohdennettaisiin aktiivisesti työhön kiinnittymiseen, kotouttamiseen, aktiiviseen kansalaisuuteen.

 

Kunnan johdon ja viranomaisten kanssa käytävät säännölliset tapaamiset loisivat tilannetietoisuutta yhteiskunnan ongelmista koko kunnassa ja seutukunnassa. Voitaisiin ehkäistä mahdollista nuorisorikollisuutta, syrjäytymistä. Luotaisiin myös järjestelmä, jossa viranomaiset voivat aina, 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä, soittaa kuntaan ja saada sieltä kunnanjohtajatason vastauksen, päätöksen kulloiseenkin ongelmaan. Tämä edellyttää tilannetietoisuuden, tilannejohtamisen muodostamista kuntaan. Tältä pohjalta voitaisiin myös parantaa puolustusvoimien kakkostehtävän toteutusta, koska viranomaisilla olisi selvä kuva virka-avun tarpeista. Tältä pohjalta voitaisiin tehdä täsmävalmisteluja merkittäviin virka-aputehtäviin, joihin varusmies ja kenttälapio eivät riitä.

 

Suomalainen yhteiskunta on leikannut kulujaan summittaisesti juustohöylällä vuosia. Epäilen, että useat organisaatiot ovat jo niin ohuita, ettei tarvita edes häiriötä kun olaan vakavissa ongelmissa. Ainoat käyttämättömät resurssit löytyvät suomalaisista ja kolmannesta sektorista. Usein kuuluu puhuttavan, että kolmannelle sektorille ei voi antaa täsmätehtäviä, koska se nujertaa vapaaehtoisuuden. Mielestäni puhe on pelkkää sumutusta, koska puhuja ei tiedä, mihin hänen organisaationsa todella tarvitsee tukea. Kunnan operatiivisen johdon läpi organisaationsa ja alueella toimivien muiden toimijoiden varautumisanalyysin pohjalta löytyy täsmätehtävät halukkaille kansalaisille ja kolmannen sektorin toimijoille. Toinen sumutuspuhe on, ettei näitä tehtäviä voi antaa kolmannelle sektorille, koska ne ovat yhteiskunnan tehtäviä. Pitää hyväksyä, että kolmas sektori on nyt ja tulevaisuudessa merkittävä osa meidän yhteiskuntaamme, lähes käyttämätön resurssi.

 

ihminen;aikuinen;mies,ihminen;aikuinen;kuvituskuva,vapaa-aika;lomailu;kuvituskuva,ihminen;ruumiinosa;suuKun tämä muodostettava valmius, tilannetietoisuus yhdistetään sotilaalliseen valmiuteen, voimme vastata myös kansainvälisiin haasteisiin rajoillamme. Yhteiskunnan kannalta ei ole merkitystä, katkeavatko sähköt sotilaan, siviilin tai luonnonilmiön aiheuttamana. Mutta sillä on merkitystä, selviääkö yhteiskunta sähkökatkosta tai jostakin muusta yllätyksestä. Olemmeko varautuneet?

 

Luokaamme hyvinvointia yhteiskuntaamme turvallisuuden ja rakkauden voimin, välittäkäämme kanssaihmisistä.

 

Mauri Ikonen

Everstiluutnantti evp Masku

Veteraanijuhlan puhe Marttila

PUHE Marttilan VETERAANIPÄIVÄN JUHLASSA
27.4.2014

Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit, Lotat,
hyvät naiset ja herrat, suomalaiset!

Olemme kokoontuneet Marttilaan viettämään kansallista
veteraanipäivää. Veteraanipäivää on vietetty vuodesta
1987. Vietämme päivää onnellisina ja nöyrinä, sillä olihan
lähellä, ettei itsenäisyytemme jäänyt vain 22 vuoden
mittaiseksi tai jopa lyhyemmäksi.

Mielestäni on hyvä tänään muistella meidän
itsenäisyytemme aikaa ja siihen liittyviä uhrauksia ja
velvoitteita, veteraanien perintöä, sekä mitä asioita meidän
tulisi historiasta muistaa tulevaisuutta suunnitellessamme.
Vaikka tänään on vähän niitä henkilöitä, onneksi, jotka
vähättelevät suomalaisten, miesten ja naisten uhrauksia
viime sotien aikana.

90 vuotta sitten, joulukuun 4. päivänä 1917 Suomen
senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud jätti eduskunnalle
julistuksen Suomen itsenäistymisestä. Eduskunta hyväksyi
tämän kahta päivää myöhemmin äänestyksen jälkeen,
joulukuun 6. päivänä. Toki tuon julistuksen vastustajatkin
olivat itsenäisyyden takana, mutta he halusivat siihen
yhdessä Venäjän bolševikkihallituksen kanssa. Heidän
tiedossaan oli Leninin edellisenä päivänä Pietarissa pitämä
puhe, jossa hän ilmoitti bolševikkien tukevan Suomen
työväen taistelua ja lupasi Suomelle vapauden elää liitossa
Venäjän työtätekevien kanssa.

Kun neuvostohallitus vuoden viimeisenä päivänä
tunnusti Suomen itsenäisyyden, se itse asiassa ajatteli
tulevaa Neuvosto-Suomea. Lupasihan Lenin lähes
samanaikaisesti punaisille aseita ja antoi venäläisille
joukoille käskyn riisua valkokaartit aseista.

Tammisunnuntaina alkanut Suomen vapaussota alkoi
venäläisten joukkojen aseistariisumisena, mutta muuttui
nopeasti veriseksi kansalaissodaksi.

Vapaussodan saama kansalaissodan luonne ei muuta sitä
tosiasiaa, että valkoisen puolen voitto takasi Suomen juuri
julistetun itsenäisyyden. Suomen toisenlainen kohtalo
vuonna 1918 olisi epäilemättä johtanut meidät osaksi
silloin syntymässä ollutta Neuvostoliittoa. Tätä
lopputulosta tuskin enää yksikään suomalainen haikailee.

Ennen kuin mustat pilvet ennättivät kasautua itäiselle
taivaalle, Suomi oli kasvanut yritteliäisyyden ja korkean
kansansivistyksen mallimaaksi 20- ja 30 luvulla. Mutta
kuten tunnettua, Suomi joutui suuren tunteettoman pelin
nappulaksi, kuten veljemmekin Suomenlahden
eteläpuolella. Molotovin-Ribbentropin – sopimuksella
meidät liitettiin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi. Me
olimme kasvaneet yhtenäiseksi kansakunnaksi, joka
taisteli yhtenäisenä suurvaltaa vastaan.

Suomalaiset puolustivat menestyksellisesti maataan ja
vapauttaan yhtenäisinä ja yksimielisinä talvi- ja
jatkosodassa ja täyttivät velvollisuutensa Lapin sodassa.
Eikä verta vuodatettu turhaan, itsenäisyys säilyi.
Kunnioitetut veteraanit, Lotat, sodanaikainen ikäpolvi, te
sen teitte! Te taistelitte yhtenäisinä, yksimielisesti
itsenäisyyden puolesta, Suomen puolesta! Kiitoksia teille
siitä!

Suomi maksoi kalliin hinnan vapaudestaan ja
itsenäisyytensä säilymisestä. Lähes 94 000 sankarihautaa
puhuttelee meitä velvoittavasti. Kymmenet tuhannet
sotainvalidit ja jokainen sotiemme veteraani, kotirintaman
uurastaja muistoineen palauttavat mieleemme sodan kovat
päivät. Emme voi kylliksi ylistää teidän sankaritekojanne.
Sanon sankaritekojanne, vaikka kirjailija Antti Tuuri sanoo
arvioidessaan Pohjanmaa teostaan, ettei sodassa ole
koskaan sankaritekoja, mutta mielestäni te teitte
sankariteon.

* * *
Me voimme olla ylpeitä saavutuksistamme. Meidän tulee
kuitenkin muistaa, että tänäkin päivänä meidän on
valmistauduttava perjantaihin ja kolmanteentoista päivään.
Kukaan ei voi taata, vaikka se perjantai olisi jo huomenna.
Tämän päivän maailma, yhteiskunta ja sitä uhkaavat vaarat
ovat muuttuneet merkittävästi. Valtiovallan on vastattava
haasteisiin uusin keinoin. Eduskunta on hyväksynyt
YTS:n, yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2012. Siinä
määritellään yhteiskunnalle 13 uhkamallia ja 37
häiriötekijää. Ne alkavat tästä ja nyt ja jatkuvat aina
poikkeusoloihin.

En tarkoituksella edellä ottanut kantaa sotilaalliseen
maanpuolustukseen, vaikka meidän pitää muistaa, että
sotilaallinen painopiste on siirtynyt Euroopasta Pariisi –
Berliini – Pietari akselilta kauas aasiaan. Siellä ratkaistaan
tulevaisuuden energiasaatavuuden kysymykset. Kysyn
vain, olisiko silloin hyvä asua Suomessa, jossa puolustus
on ratkaistu omin toimin. Moskovassa voitaisiin todeta,
luoteisrajalla rauhallista ja asiat kunnossa. Meidän ei
pitäisi tunteenuomaisesti ajautua, viedä maata liitouman jäseneksi. Asian ratkaisemiseksi tarvitaan tunteeton,
analyyttinen, rakentava keskustelu. Suomen puolustusta ei
ratkaista mielestäni pienillä erikoisjoukoilla, vaikka
niitäkin tarvitaan.

Valtioneuvosto on antanut yhteiskunnan elintärkeiden
toimintojen turvaamisen strategian, jossa maamme pää
toiminnat on jaettu seitsemään suureen osioon, joiden
kakkien on toimittava kaikissa tilanteissa. Näitä ovat,
valtion johtaminen, kansainvälinen toiminta,
valtakunnan sotilaallinen puolustaminen, talouden ja
infrastruktuurin toimivuus, väestön toimeentuloturva
ja toimintakyky sekä henkinen kriisinkestävyys. Kun
nämä ovat kunnossa, voimme taata väestön
elinmahdollisuudet, yhteiskunnan turvallisuuden ja valtion
itsenäisyyden. Tässä selonteossa todetaan myös, että
maailma, yhteiskunta on monimutkaistunut niin, ettei tätä
kaikkea pystytä enää turvaamaan pelkästään viranomaisten
toimenpitein. Hyvät veteraanit, te voitte mielestäni
edelleen muistuttaa meitä nykypäivän ihmisiä siitä
tosiasiasta, vakava yhteiskunnan häiriötilanne tai
poikkeusolo voi iskeä aivan yllättäen.

Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta astui voimaan
vuoden 2008 alusta. Maanpuolustuskoulutus ry:stä, eli
lyhyesti, MPK:sta, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä
tuli julkisoikeudellinen yhteisö, jonka hallinto ja
toimintaperiaatteet on määritelty laissa. Yhdistys on myös
poikkeusolojen toimija.

Kun puhun maanpuolustuksesta, pitää muistaa, että puhun
kokonaismaanpuolustuksesta, sotilaallisesta ja
”siviilimaanpuolustuksesta”. Lyhyesti, maanpuolustusta on
muutakin kuin se, että miehet lähtevät aseineen rajalle. Se
tarkoittaa meidän jokaisien toimeentulon turvaamista ja
yhteiskunnan toimivuutta. Meidän pitää varautua edellä
kuvaamani pohjalta seuraaviin vakaviin, eduskunnan
hyväksymiin uhkamalleihin,

  • sähköisen infrastruktuurin häiriintymiseen
  • väestön terveyden ja toimeentulon vakavaan
    häiriintymiseen
  • taloudellisen toimintakyvyn vakavaan
    häiriintymiseen
  • suuronnettomuuksiin ja luonnon aiheuttamiin
    onnettomuuksiin
  • ympäristöuhkiin
  • terrorismiin sekä järjestäytyneeseen ja muuhun
    vakavaan rikollisuuteen
  • väestöliikkeiden aiheuttamiin uhkiin
  • poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen
    painostukseen sekä
  • sotilaalliseen voimankäyttöön.

Kun tarkemmin ajattelee, nämähän lähes kaikki
vilahtelevat tänään uutisoinnissa maailmalta. Miten ne
voisivatkaan ohittaa Suomen?

Vapaaehtoinen maanpuolustus ottaa vakavan ja
merkittävän otteen tämän valtakunnan turvallisuudesta,
kokonaisturvallisuudesta niin kuin te, vapaaehtoiset, tämän
päivän veteraanit otitte aikananne. Paljon on epäilijöitä,
mutta minä vakuutan teille, me vastaamme huutoon, me
suomalaiset. Se edellyttää valtiovallalta, alueelliselta ja
paikalliselta viranomaisjohdolta aktiivista otetta ja
ohjausta. Näin pystymme ohjaamaan vapaaehtoisten
panoksen tehokkaasti koko yhteiskunnan tueksi, oikeisiin
suoritteisiin. Kansan käsi on vakaa ja tuottoisa kun sille
annetaan oikea mahdollisuus toimia.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys on siis valtakunnallinen
koulutusorganisaatio, joka työskentelee edellä kuvattujen
tavoitteiden saavuttamiseksi viranomaisten tukena. Maa on
jaettu 19 maanpuolustuspiiriin ja kahteen
puolustushaarapiiriin. Maanpuolustuspiirit ovat yhtä kuin
maakunnat vastuualueiltaan. Samalla alueella kuin poliisi,
pelastusala ja puolustusvoimat ovat. Puolustushaarapiirit
tukevat Meri- ja Ilmavoimien toimintaa.

Varsinais-Suomessa maanpuolustuspiiri on organisoitu
seuraavasti,

  • piiriä johtaa piiripäällikkö, apunaan pieni toimisto ja
    johtoryhmä
  • sitten on lain mukainen koulutus- ja tukiyksikkö
  • yksikkö jakaantuu koulutus- ja tukiosastoihin
    seutukunnittain
  • seutukuntia johtavat vaikutusvaltaiset, valitut
    henkilöt.

Koulutusosastot jakaantuvat reservinkouluttajiin ja
siviilikouluttajiin. Reservinkouluttajat kouluttavat
sotilasasioita puolustusvoimien sijoitetuille reserviläisille
ja joukoille tai asevelvollisille yleensä. Siviilikouluttajat
kouluttavat pääosin arjen turvallisuuteen ja varautumiseen
liittyviä asioita kaikille kansalaisille ja viranomaisten
muodostelmille. Koulutettavat ovat kansalaisia
koululaisista eläkeläisiin. Meillä on Varsinais-Suomessa
yli kaksisataa sitoutunutta kouluttajaa, vapaaehtoista, jotka
antavat ilmaiseksi ammattitaitoaan yhteiskunnan hyväksi.
Viime vuonna koulutimme n. 120 tapahtumassa 3 200
kansalaista.

Tukiosastot ovat muodostumassa. Ne tukevat ensisijaisesti
omaa organisaatiotamme, mutta niitä voidaan rakentaa
myös viranomaisten hyväksi. Missä viranomaiset
sellaisia tarvitsisivat? Mielestäni esimerkiksi sellaisissa
tilanteissa, kuten luonnonkatastrofeissa tai muissa uhissa,
joissa yhteiskunnassa joudutaan laittamaan kansalaiset
työskentelemään 12 tunnin työpäiviä jne. Vai voitteko
kertoa minulle sellaisen kunnan Suomessa, joka kykenee
laittamaan perhepäivähoidon tai vanhusten kotihoidon 24
tuntiseksi vuorokaudessa. Ei se kansalainen,
hyväkuntoinen eläkeläinen esimerkiksi, joka tulee
mukaamme, ”piikitä” vanhuksia kotihoidossa, mutta hänen
työnsä mahdollistaa terveydenhoitoalan ammattilaisen työssä jaksamisen ja tehokkaan työskentelyn. Ja mikä
oleellista, se hyväkuntoinen eläkeläinen, kansalainen
yleensä, joka hakee sisältöä elämäänsä, voi opiskella ja
harjoitella poikkeusoloja varten ja hänellä on tärkeä
tehtävä, hänellä on merkitystä elämässään. Ja mikä
tärkeintä, tämä ei maksa juuri mitään. Etenkin, jos
vertaamme kustannuksia aikaisemmin luettelemiini
yhteiskunnan huonon turvallisuuden lukuihin ja niistä
aiheutuviin kuluihin yhteiskunnalle.

Arvoisat kuulijat! Kun me kaikki tänään mukana olevat
haluamme osoittaa kunnioitustamme ja kiitollisuuttamme
veteraaniemme taistelulle itsenäisyytemme puolesta, maan
uudelleen rakentamiselle, me voimme tehdä sen
luottavaisin mielin. Voitte olla varmoja siitä, että
nuorisomme on edelleenkin ytimeltään tervettä ja että
tämän päivän maanpuolustajat täyttävät velvollisuutensa
samalla tinkimättömyydellä kuin te, veteraanit olette sen
tehneet. Meistä jokainen haluaa olla osa
maanpuolustusperinteemme katkeamattomassa ketjussa.

Hyvää veteraanipäivää! Kiitoksia!

Mauri Ikosen puhe Marttilan Veteraanipäivän juhlassa 27.4.2014