
Olen kiertänyt viime viikkoina lukuisissa kesätapahtumissa. Selvästi tulee esiin kansalaisten huolestuneisuus maailman turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja Suomen taloudesta. Lukuisten ihmisten huulilla on kysymys: ”Miten me selviämme”?
Monet kaipaavat päättäjien kannanottoja, ajatuksia miten meidän on toimittava. Lienee parasta ottaa taas esille vanha viisaus: luota vain omaan apuusi. Ensimmäiseksi on saatava mielialat muuttumaan positiiviseksi. Siinä valtiojohdolle on erittäin tärkeä, aktiivisen roolin paikka. Nyt on unohdettava eduskuntavaalit ja käärittävä hihat todella, ja tosiasioilla viestien. Maan johdon on tultava ulos ja kerrottava, missä mennään ja miten jatketaan. Kertomus voi olla katkerakin, mutta isänmaan ja suomalaisten etu vaatii nyt poikkeuksellisia tekoja. Uskon, että me tajuamme realiteetit. Vuosia ilmassa velloneet avonaiset asiat on ratkaistava.

Kuntia pitää kannustaa ottamaan käyttöön aktiiviset teot. On todella tutkittava, analysoitava, mihin rahat riittävät. Jos ne eivät riitä, pitää miettiä miten asiat voidaan korvata. Ja mitä tapahtuu, jos jokin asia jää heikommalle hoidolle. On kannustettava käyttämään kaikkia keinoja, joilla nyt työstä ja muusta syrjään jääneet saadaan mukaan. Sitä rahaa, jota työnnetään passiivisena asumiseen, elämiseen, pitää kohdentaa täsmäpanostuksiin, jopa yksityisen työpaikan luomiseen. On talouselämänkin etu, että yhteiskunnan jäsenet hankkivat omaa rahaa ja käyttävät sitä. Toiseksi on mietittävä, mitä täsmätehtäviä voidaan kohdentaa kolmannelle sektorille. Miten tuetaan esimerkiksi seniorikansalaisten henkistä ja fyysistä aktiivisuutta. Näin he elävät ilman laitoshoitoa 10 – 20 vuotta pidempään. Aktiivisesti on myös hoidettava kunnan palveluiden saatavuus. Palvelut, jotka alueelle on jätettävä jättää, keskitetään samaan pisteeseen kolmannen sektorin tukitoimien kanssa. Ongelmallisista kunnan tyhjistä rakennuksista löytynee vastaus tähän. Yhteiskunnalle on luotava kyky vastaanottaa tarjolla olevaa kansalaistukea.
Yrittämistä ja työllistämistä on joka tapauksessa tuettava. Talouselämä on kutsuttava kuntatasolla mukaan miettimään edellä olevia asioita. Yrittäjälle voi olla kultaakin kalliimpaa saada käyttöönsä yhteiskunnan tukemaa työvoimaa. Samoin yrittäjän mielipide muuttuu nykyistä yhteiskuntamyönteisemmäksi. Karensseja pitää käsitellä myös joustavasti. Lyhyestäkin työjaksosta on tehtävä houkutteleva ja palkitseva. Nykyistä ajatusmaailmaa kuvaa Mynämäessä markkinoilla tapaamani yrittäjä, joka sanoi, ettei kunta pysty muuhun kuin lypsämään yrittäjää. Johtajat ovat kuulemma näköalattomia. Yhteistyötä ja vastuuta tarvitaan kaikilla tasoilla.
Ehdokas
Mauri Ikonen
Eduskuntavaalit 2015