Voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta?

Oikea suunta...
Oikea suunta…

Keskustelu Ukrainasta ja Gazasta käy Suomessakin vilkkaana. Miten meidän pitäisi suhtautua tilanteeseen? Olen jäänyt kaipaamaan meidän omia toimenpiteitämme, ajatuksia miten Suomi varautuu tilanteeseen. Ukrainan selkkaus ei alkanut tuosta vain, vaan sitä on valmisteltu varmaankin vuosia. Ukraina laiminlöi puolustuksensa, ja ihan kokonaan sisäisen varautumisen. Kotoisessa keskustelussa tuntuu, että on mielle käymässä samoin. Olemme vuosia nauttineet tilanteesta, jossa sektoriministeriöt ovat johtavinaan maata. Naapuriministeriöissä ei näytetä huomaavan ollenkaan, mitä omat toimenpiteet aiheuttavat toisella hallinnon alalla. Seuraavan hallituksen tärkeimpiä kuntoon laitettavia asioita onkin tilannetietoisuus. Sen on katettava koko valtakunnan toiminta. Valtioneuvoston kanslian roolia johtavana pääministerin ministeriönä on selvästi kohennettava.

 

Perusteet alueelliselle varautumiselle saadaan kunnista. Kunta on perustoimijamme. Suomi on jaettu kuntiin, joten tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Suomalainen kunta ei ole perinteisesti ollut tilannetietoinen. Tämä tilannetietoisuus on saatava syntymään. Yhtenä keinona voisi käyttää yhteiskunnan turvallisuusstrategian häiriötekijöiden vaikutusten arviointia läpi eri hallinnon alojen ajatuksella, että kunta pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikista häiriöistä huolimatta mahdollisimman pitkään. Tätä kautta tietoisuus kunnan jonkin hallinnonalan toimenpiteiden vaikutuksesta toiseen hallinnonalaan lisääntyisi merkittävästi. Tämä mahdollisesti antaisi perusteet myös mahdollisiin kuntaliitoksiin. Pelkillä rajojen muutoksilla ei yhteiskunnan vaikeuksia ratkaista.

 

Talouselämä toimii kunnan alueella ja sekin pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Kunnan operatiivisen johdon rooli yhteistyössä talouselämän kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta kyettäisiin ennakoimaan mahdollisia vaikeuksia. Olisi valmiiksi mietitty ”mitä sitten”. Voitaisiinko nähdä, että esimerkiksi ne varat, joilla nyt maksetaan joidenkin kansalaisten, ml. uussuomalaisten asuminen kotona ilman työntekoa, kohdennettaisiin aktiivisesti työhön kiinnittymiseen, kotouttamiseen, aktiiviseen kansalaisuuteen.

 

Kunnan johdon ja viranomaisten kanssa käytävät säännölliset tapaamiset loisivat tilannetietoisuutta yhteiskunnan ongelmista koko kunnassa ja seutukunnassa. Voitaisiin ehkäistä mahdollista nuorisorikollisuutta, syrjäytymistä. Luotaisiin myös järjestelmä, jossa viranomaiset voivat aina, 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä, soittaa kuntaan ja saada sieltä kunnanjohtajatason vastauksen, päätöksen kulloiseenkin ongelmaan. Tämä edellyttää tilannetietoisuuden, tilannejohtamisen muodostamista kuntaan. Tältä pohjalta voitaisiin myös parantaa puolustusvoimien kakkostehtävän toteutusta, koska viranomaisilla olisi selvä kuva virka-avun tarpeista. Tältä pohjalta voitaisiin tehdä täsmävalmisteluja merkittäviin virka-aputehtäviin, joihin varusmies ja kenttälapio eivät riitä.

 

Suomalainen yhteiskunta on leikannut kulujaan summittaisesti juustohöylällä vuosia. Epäilen, että useat organisaatiot ovat jo niin ohuita, ettei tarvita edes häiriötä kun olaan vakavissa ongelmissa. Ainoat käyttämättömät resurssit löytyvät suomalaisista ja kolmannesta sektorista. Usein kuuluu puhuttavan, että kolmannelle sektorille ei voi antaa täsmätehtäviä, koska se nujertaa vapaaehtoisuuden. Mielestäni puhe on pelkkää sumutusta, koska puhuja ei tiedä, mihin hänen organisaationsa todella tarvitsee tukea. Kunnan operatiivisen johdon läpi organisaationsa ja alueella toimivien muiden toimijoiden varautumisanalyysin pohjalta löytyy täsmätehtävät halukkaille kansalaisille ja kolmannen sektorin toimijoille. Toinen sumutuspuhe on, ettei näitä tehtäviä voi antaa kolmannelle sektorille, koska ne ovat yhteiskunnan tehtäviä. Pitää hyväksyä, että kolmas sektori on nyt ja tulevaisuudessa merkittävä osa meidän yhteiskuntaamme, lähes käyttämätön resurssi.

 

ihminen;aikuinen;mies,ihminen;aikuinen;kuvituskuva,vapaa-aika;lomailu;kuvituskuva,ihminen;ruumiinosa;suuKun tämä muodostettava valmius, tilannetietoisuus yhdistetään sotilaalliseen valmiuteen, voimme vastata myös kansainvälisiin haasteisiin rajoillamme. Yhteiskunnan kannalta ei ole merkitystä, katkeavatko sähköt sotilaan, siviilin tai luonnonilmiön aiheuttamana. Mutta sillä on merkitystä, selviääkö yhteiskunta sähkökatkosta tai jostakin muusta yllätyksestä. Olemmeko varautuneet?

 

Luokaamme hyvinvointia yhteiskuntaamme turvallisuuden ja rakkauden voimin, välittäkäämme kanssaihmisistä.

 

Mauri Ikonen

Everstiluutnantti evp Masku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.