Suomalainen yhteiskunta, sen ministeriöt ja niiden valvonnassa toimivat virastot, viranomaiset, kunnat ja yhteisöt pitävät kiinni tiukasti ajatuksesta, että he kuuluvat joko sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden piiriin. Tähän on selvä syy. Vuosisatojen ajan me olemme aina ajatelleet turvallisuutta ulkoisen uhkan kautta. Sotilaallisen uhkan pohjalta, se edellä on luotu muun valtakunnan varautuminen ja turvallisuus, yhteiskunnan ja yksilön turvallisuuden mallit. Asia mullistui, kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kaatuivat. Nato ja Länsi luulivat, että ikuinen rauha on kohdannut Eurooppaa. Jotkut valtiot lopettivat armeijansa. Meilläkin oltiin jo unohtamassa totuus. Kissalahjat valtiojohtaja tasolla hämäsivät ja realistisimmat kenraalitkin unohtivat sen, että ennen meitä, lähes joka sukupolvi on kokenut idän uhkan todellisena. Nato alkoi miettiä, mitä tehdä, kun ei ole vihollista. Saman edessä oltiin Suomessakin. Päätettiin perustaa kansainvälinen kriisinhallintajoukko täydentämään puolustusvoimien tehtäviä. Kun esittelin sen koulutusohjelmaa Porin prikaatin komentajan kanssa pääesikunnassa, kysyi eräs kenraaleista: ”Mihin ihmeeseen Mauri olet menossa tuon joukon kanssa?” Kerroin, ettei sitä ole minulla kukaan sanonut. Käskettiin vain perustaa Suomen kansainvälinen kriisinhallintajoukko. Onneksi koulutusohjelma rakennettiin heti alusta alkaen sotakelpoisen ja tahtoisen joukon luomiseen taisteluammuntoineen, siis rakennettiin myös kotimaan puolustusta.
Nukuimme Ruususen unta kaksikymmentä vuotta. Vaikka tilanne lähialueellakin muuttuu, vain sotilaallinen maanpuolustus eli jonkinlaista reaaliaikaa. Se on tänään iskussa niin, että jos joku haluaa entisin sotilaallisin keinoin iskeä, se on kallista ja verta valuu paljon. Mutta huolissani olen siviiliyhtyeiskunnan tilasta. Sen todisti jo Tapaninpäivän myrsky ja tänään todistamme sitä, ettei pandemian varautuminen ollut kunnossa. Eduskunnan hyväksymässä yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on häiriöitä lueteltu sähkön jakeluongelmien ja pandemian lisäksi vielä 35 muuta.
Meidän pitää miettiä, miten Matti ja Maija suomalaisen, talouselämän, sairaaloiden, vanhusten hoitolaitosten, koulujen ja päiväkotien ongelmat eroavat seuraavissa sähköongelmissa, jos
- kansalainen itse aiheuttaa ongelman näppäryydellään,
- syy on laitevika,
- luonnon katastrofi tai
- ulkovallan sabotaasi.
Sähkö katkeaa kotoa, sähköliesi ei toimi, lämmitys ei pelaa, puhelimet lopettavat toiminnan, netti ei toimi, WC:n pönttö ei tyhjene, kaupat suljetaan, polttoainetta ei myydä, koska rahastusta ei voida toteuttaa ja bensapumput eivät toimi. Miten olemme luoneet kuntien, viranomaisten, talouselämän yhteistoiminnan? Miten turvaamme kansalaisten selviämisen helmikuun kaltaisilla pakkasilla? Silloin ei auta, vaikka korkeat johtajat syyttelevät toisiaan televisiossa, jos sekään toimii.
Suomi on jaettu kuntiin perustuslaissa. Siis tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Siis suomalainen kunta on merkittävä toimija sisäisen ja jopa ulkoisen turvallisuuden toimijana, varautujana. Valmiuslaki sanoo, että se, joka johtaa toimintaa normaalioloissa, vastaa toiminnasta myös poikkeusoloissa ja valmistautumisesta siihen. Siis suomalaisessa kunnassa se henkilö on kunnan johtaja. Jotta pääsisimme reaalikuvaan, meidän on kunnassa arvioitava häiriö häiriöltä sen vaikutuksia omaan hallinnon alaan ja sitten muihin hallinnonaloihin tässä ja nyt sekä vuosia eteenpäin.
Tähän prosessiin kutsutaan osallistumaan talouselämä ja se tekee omat toimenpideluettelonsa ja esitykset kunnalla. Miksi? Talouselämällä on samat tavoitteet kuin kunnalla, jatkaa avaintoimintoja kaikissa häiriö tilanteissa. Yhteistyöhön osallistuu myös viranomaiset. Vain pelastus- ja poliisiviranomainen voivat tehdä virka-apupyynnön puolustusvoimille. Puolustusvoimien pitää osallistua suunnittelutyöhön, koska silloin heillä on reaaliaikainen valmistautumistehtävä, varautumistehtävä virka-apuun, koskien myös poikkeusoloja. Työhön osallistuu myös seurakunta, koska kirkolla on sellaisia resursseja, joita yhteiskunta tarvitsee häiriö- ja poikkeusoloissa.
Edellä olevan selvityksen pohjalta kunta, viranomaiset ja jopa talouselämä voi antaa täsmä tehtäviä, valmistautumistehtäviä kolmannen sektorin toimijoille resurssivajeen kursimiseksi. Sen lisäksi meillä kunnassa on vielä merkittävä resurssi, kuntalaiset. Kansalaisten valmiudet esille tulleisiin tehtäviin kartoitetaan.
Kun hoitolaitosten johtajat, koulujen rehtorit, taloyhtiöt ovat mukana, saadaan valmiit toimenpideluettelot eri häiriöihin. Entisestä salaisesta, kassakaapissa säilytetystä varautumissuunnitelmasta syntyy näin jokapäiväinen johtamisen työkalu. Selvitystyössä tulee selväksi, että arviolta 3 tunnin sähkökatkossa toimenpiteet ovat aivan erilaiset kuin yli 3 vuorokauden katkossa. Työn tuloksena syntyy myös tiedotussuunnitelma vastuuhenkilöineen.
Kouluille ja kansalaisille tulee varmasti kouluttautumisvelvoitteita. Tähän liittyen koulujen opetusohjelmien oppimistavoitteita ja tuntijaon tarkastuksia joudutaan tekemään. Varautumistyötä sinun johtamalla työpaikalla voi johtaa vain yksi henkilö, Sinä itse, koska sinä vain voit tuntea työsi ja työpaikkasi toiminnan.
Turvallisemman yhteiskunnan puolesta!
Kirjoitus julkaistiin: Vakka.fi, mielipiteet 26.2.2021