Vuonna 1987 palvelin Porin Prikaatin koulutustoimistossa toimistoupseerina. Perjantai iltapäivä oli kääntymässä lopuilleen, kun joku kiikutti faxilta paperin pääesikunnan YK-toimistossa. Paperissa haettiin äkkilähdöllä kapteenia tai yliluutnanttia Golanille suomalaisen valvontajoukon 1. komppanian varapäälliköksi. Vastapäätäni istui viestipäällikkö Tapani Leino ja kysyin häneltä, kannattaisiko hakea paikkaa. Tapsa vastasi, että paikka olisi kuin tehty minulle. Soitto YK-toimistoon ja sain kuulla, että maanantaina klo 8 pitää ilmoittaa, lähdenkö.
Tavarat pöydältä kasaa ja paikalliseen Säästöpankin konttoriin. Saanko lainaa autoa varten? Myönteinen lupaus. Siitä kotiin ja kertomaan perheelle, että voisin lähteä Golanille, sopiiko. Satu, vanhin tyttäremme oli tuolloin 9 v ja kielsi heti isää lähtemästä. Asiaa valmisteltiin viikonloppu ja maanantaita vasten yöllä heräsin kahden aikaan lapsen ravisteluun. Satu herätti minut ja sanoi: ”Voit lähteä, jos minä saan tulla käymään siellä”. Lupaus puristaa edelleen kurkkua ja kyyneleet nousevat miltei silmiin. Kyllä aikuinen saa lapsen pahoihin tilanteisiin.
Golan. Kuva Martti Tikka
Kolmetoista kuukautta Syyriassa oli kokemus. Todella keskellä ei mitään. Me emme ole minun aikana Suomessa nähneet köyhyyttä, mutta Golanin kukkuloilla sitä piisasi. Suurin osa väestöstä oli paennut sotaa, mutta paluumuutto oli alkanut. Helppoa, vanhemmille vain ilmoitettiin, lastenne koulu on Damascuksen sijasta Umbatinahin kylässä tai jossakin toisessa. Ei työtä, ei mitään, mutta koulu lapsille. Jaa, olihan siellä ainakin miljoona miinaa merkitsemättömänä.
Syyrian kokemuksiin kuului myös tilanne, jossa syyrialainen sotilas kokeili neuvottelukestävyyttäni, ampumalla rynkyllä kolmesti ohi pään. Ei muuttanut mielipidettäni. Usko suomalaiseen sotilaskoulutukseen kasvoi. Siellä näin myös jalkaväkimiinojen tehon. Vaikeuttaa etenemistä, jos jalka puuttuu puolesta välistä säärtä. Haavoittunut pelastuu kuitenkin, jos saamme hänet tiputukseen kahden tunnin kuluessa.
Paljon jäi ystäviä sinne. Syyrialaiset olivat ja ovat ystävällisiä, vieraanvaraisia. Ei niin pientä kotia, ettei vierasta kutsuttu kylään turkkilaiselle kahville. Jos talossa ei ollut tarjottavaa, kylänvanhin hoiti isännyyden. Elämä oli muutenkin toisenlaista. Valkoisen auton pysähdys toi heti paikalle koko miesjoukon. Sisälle parhaaseen huoneeseen ja kahvin toi ovelle perheen vanhin vaimo. Naiset eivät astuneet huoneeseen, jossa miehet neuvottelivat. Hieman mietitytti etenkin alussa, kun koulutuksessa ennen lähtöä oli ehdottomasti kielletty laittamasta mitään suuhun, joka on ollut toisella suussa. Kahvikuppi alkoi kiertää vieraasta ja kiersi sitten kaikki paikalla olijat ja sitten se tuli kohdalle uudelleen.
Makedonia. Kuva Martti Tikka
Moni yhteysupseeri on vieraillut luonani ja kerran pyysin Abdullah Al Suleimania kertomaan pienelle, luonamme illastavalle joukolle kotimaastaan. Mielellään hän sen teki ja aloitti 3 500 vuotta ennen Kristusta. Usein olen miettinyt, että millä oikeutuksella me menemme viemään länsimaista demokratiaa näihin maihin ja kulttuureihin. Tulokset eivät ainakaan vakuuta.
Seuraava YK-keikka suuntautui Makedoniaan vuonna -95–96 pohjoismaiseen pataljoonaan, jossa toimin 1. komppanian päällikkönä. Makedonian länsiosaan, jossa etniset albaanit olivat enemmistönä. Komentopaikkani oli Tetovossa, 450 metriä merenpinnasta, alin paikka ja korkein oli Korabin huippu 2764 metriä tai jotakin sinne päin. Vastuualueellani asui yli puoli miljoonaa ihmistä. Hekin olivat hyvin ystävällisiä. Mieli rauhoittui hienosti partiossa yli 2500 metrin korkeudessa. Siellä tunnet hiljaisuuden. Ei hiiren hyppyä ja niin sinistä taivasta ei näe missään. Kokemus oli myös se, että joukko meni sinne ennen kuin Jugoslavian sota ehti levitä sinne. Yhteiskunta toimi jotenkin.
Nobel -muistoristi. Risti on myönnetty anomuksesta YK:n rauhanturvatehtävissä ennen 10.12.1988 palvelleille henkilöille.Nämä rauhanturvatehtävät, joissa ei ammuta koko ajan, vaatii esimiehiltä kovasti, koska huomisesta et tiedä ja vastaat kuitenkin alaistesi hengestä kaikissa tilanteissa. Harjoittelimme mm. massamaista ihmisten tuloa alueelle. Ei tarvittu harjoiteltuja taitoja silloin, mutta levottomuudet levisivät 1998 alueelle ja silloin olin siellä käymässä. Osallistuin Ohridissa PfP-harjoituksen Main plannin conferenssiin ja pääsin Skopjessa kuulemaan tapahtumista.
Molemmat missiot, samoin kuin NATO-missio Bosniassakin on jättänyt pysyvät jäljet. Pääosin positiivisia, mutta on myös asioita, joita on joutunut kelaamaan jälkikäteen. CIMIC-toiminta tapahtui usein joukon avustustoimintana operatiivisen toiminnan osana. Näin syntyivät parhaat tuttavuudet paikallisten kanssa. Kokemus oli etenkin paikalliset ruuat ja tavat. Leivoset rasvassa kypsennettynä tai leivitetyt pässinaivot ja kivekset ovat kova kokemus.
Kuvassa oikealta: Soppatykki, Valmet ja Mauri – Kampanjan avaus Maskun torilla 17.8.2014
Mauri Ikonen avasi vaalikampanjansa sunnuntaina Maskussa. Puheessaan Keskustan kansanedustajaehdokas Mauri Ikonen selvensi jo esittämiään teemoja yhteiskuntamme hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.
– Ilman turvallisuutta ja rakkautta ei voi olla hyvinvointia. Tarkoitan sekä ulkoista että sisäistä turvallisuutta ja lähimmäistemme kunnioittavaa huomioon ottamista.
Päivän kaksi puolta
Vakavaa ja viihdettä – Maurin kampanajan avaijaiset Maskussa mukana mm. Juha Korkeaoja
Mauri Ikonen avasi päivän teemojaan toivottamalla kaikki tervetulleiksi vaalikampanjansa avaukseen. Mauri totesi, että avauspäivä on vain puoliksi sellainen kuin hän kuvitteli sen puoli vuotta sitten päättäessään ryhtyä ehdokkaaksi.
– Perhe on koossa, vaimo jatkaa rinnallani, lapsemme perheineen ovat kiinni elämässä ja Satu, vanhin tyttäreni täyttää tänään vuosia. Onnittelut keitonjakajalle!
– Toinen osa päivää on aivan toisenlainen kuin kukaan meistä uskalsi uskoa. Eurooppa ja Suomi siinä mukana ovat ajautuneet lähes kauppasotaan. Olimme unohtaneet historian tosiasiat: geopoliittinen asemamme ei ole muuttunut, Ikonen sanoi.
Yhteiskuntamme vakauteen vaikuttavat uhat ovat tulleet milloin idästä, milloin lännestä, mutta lähes joka vuosisadalla olemme törmänneet niihin. Kun perjantai-iltana kuuntelin emeritusprofessori Unto Salon esitelmää Nousiaisten museolla ensimmäisestä ristiretkestä lännestä Suomeen 1100-luvulla ja piispanistuimen asettamisesta tänne, vahvistuivat ajatukseni.
Professori Salo todisti, että jo ennen lännen ristiretkeä oli idän kirkko toiminut täällä ja nimenomaan näillä alueilla ainakin 800 luvulta alkaen. Arkeologit ja kielentutkijat ovat vahvistaneet tutkimustuloksen. Ensimmäinen ristiretki lännestä oli pääosin maallinen, kuninkaan valloitusretki. Kun tutustumme historiaan seuraavien vuosisatojen ajalta, maata on hallittu milloin idästä ja milloin lännestä.
– Noin neljä vuotta sitten olisi pitänyt jo hälytyskellojen soida. Venäjän presidentti Putin sanoi silloin, jos Ukraina lähestyy länttä, EU:ta ja Natoa, se ei jää rankaisematta. Kun samaan aikaan USA:n presidentti Obama katsoo yli Tyynenmeren kohti Aasiaa ja Lähi-itää, ja kun siihen liitetään jenkkien vetoomus Euroopalle hoitaa oma puolustuksensa, olisi meidän pitänyt tajuta että Eurooppa on omillaan.
Ukrainan kriisissä tasavallan presidentin avaus on mielestäni ainoa oikea vaihtoehto. Meidän ei pidä luopua asemamme takia Euroopassa, menneitten vuosikymmenien takaisesta aktiivisesta sovittelijan roolista. Paasikiven – Kekkosen politiikalle on käyttöä tänäkin päivänä.
– Jos tasavallan presidentin työ ei nyt tuota tulosta, meillä on kova talvi ja tulevaisuus edessämme, Ikonen sanoi.
Suomen turvattava puolustuksensa
Suomen on aina turvattava oma puolustus. Puolustusvoimien rahoitus on pantava kuntoon jo seuraavassa budjetissa, ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen rahoitus siinä sivussa. Puolustusvoimat puolustaa koko maata, mutta varmaan tärkein alue on eteläinen rantamaa, eli Suomenlahden pohjoisranta. Jos se ei ole meillä, sitä valvoo joku muu.
– Toinen merkittävä tehtävä on ulkomaankaupan liikenteen turvaaminen tänne kaukaiseen meren takaiseen maahan. Me elämme ulkomaankaupalla ja ulkomaan kaupasta. Ulkomaankaupan volyymista kertoo jotakin se, että viime vuonna meidän satamiin tuli tai lähti keskimäärin 163 alusta joka päivä.
– Yhtä tärkeää on turvata kauppamme itään. Me tuomme Venäjältä energiaa sekä esimerkiksi 450 000 tonnia ammoniakkia, joka on peruste typpilannoitteille. Jos maataloutemme jää ilman typpilannoitteita, on huoltovarmuutemme uhattuna. Olemme silloin todellisia luomutuottajia, Ikonen sanoi.
Mauri Ikonen sanoi vastustavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Venäjälle olisi tosi paha tilanne, jos Itämeri ja Suomenlahti olisivat Naton sisämerta. Silloin Nato-meren laineet löisivät Pietarin satama-altaassa ja se olisi suurvallalle ylivoimainen kauhistus. Nato-jäsenyys toisi meille toki jäsenvaltioiden tuen. Se kuitenkin edellyttäisi jäsenvaltioiden kansallista päätöstä. Nato-joukot ovat jäsenvaltioiden kansallisia armeijoita. Jos Portugal tekisi päätöksen tulla Suomen tueksi, se voisi tarkoittaa portugalilaisen jalkaväkipataljoonan alistamista tänne. Komentajana taitaisin olla tyytyväisempi, jos sitä ei alistettaisi minulle Suomen talveen. Omaa itsenäistä puolustusta tukee myös se, että Venäjän ongelmien painopiste on nyt ja tulee olemaan Etelä- ja Kaakkois-Venäjällä. Heillekin olisi hyvä saada yksi turvallinen raja, jossa Suomi hoitaa asiat.
Sotilaallisen maanpuolustus tukeutuu aina kansan yhtenäisyyteen, siviiliyhteiskunnan kestävyyteen, siis kokonaisturvallisuuden siviilipuoleen. Kysymys kuuluukin: Miten kotirintama kestää?
Olen ollut viimeiset parikymmentä vuotta sotilaana näköalapaikalla havainnoimaan yhteiskuntamme ongelmat ja kansainväliset vaikeudet sekä myös yhteiskuntamme vahvuudet. Kansainväliset tehtävät, viranomaisyhteistyö sotilasläänin esikunnassa ja viimeiset 11 vuotta MPK:n piiripäällikkönä ovat olleet työtä yhteiskunnan ytimessä. Sotilas työskentelee arvojensa pohjalta. Tärkein niistä on isänmaan rakkaus ja hyvinvoinnin turvaaminen. Sotilaat koulutetaan arvioimaan saamaansa tehtävää tarkasti. Me arvioimme vihollista, sen vahvuuksia ja heikkouksia, omia vahvuuksiamme a heikkouksiamme, maastoa, olosuhteita jne. Sen pohjalta tehdään päätös. Seuraava kysymys on: jos taistelu ei menekään suunnittelemallani tavalla – miten sitten toimin?
– Itse valmistaudun aina tähän vaihtoehtoon, varaudun pahimpaan ja viimeksi vasta siirryn ennalta suunnittelemattomaan johtamiseen, Ikonen vakuutti.
Amerikkalainen kenraali sanoi vuosikymmeniä sitten, että hän tietää mitä haluaa tehdä, operaatiopäällikköni kertoo mitä pitää tehdä ja kirottu huoltopäällikkö sanoo, mitä voi tehdä.
Viimeiset vuodet Suomea on johdettu paljolti johtajien omien mieltymysten pohjalta. On unohdettu, mitä talous antaa myöten, mitkä ovat olosuhteet. Siksi Ikonen kysyikin, voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta?
– Me kaikki haluamme säilyttää ja ylläpitää pohjoismaisen hyvinvointivaltion, mutta meidän pitää arvioida tilannettamme. Kun resurssit eivät riitä, pitää miettiä aivan uusia keinoja, resursseja, miten visiomme toteutetaan.
Kunta avainasemassa
Suomalainen kunta on avainasemassa. Suomi on jaettu perustuslaissa kuntiin. Tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Kunnalla on vain se ongelma, ettei se ole viranomainen, vaikka kunnassa on itsessään viranomaisia. Toisekseen, kunta ei ole perinteisesti ollut tilannetietoinen. Kuntaa johdetaan lakien ja säännösten viidakossa, joka usein rajoittaa maalaisjärjen käyttöä asioiden hoidossa paikallisella tasolla. Samoin emme useinkaan tiedä, minne veroeurot todella käytetään. Etenkään emme tiedä, mihin kaikkeen juustohöyllä poistettu euro vaikuttaa. Mitä leikkaus merkitsee naapurihallinnon alalla?
Nuoria syrjäytyy jatkuvasti. Pitää toimia heti.
Erinomaisena esimerkkinä toimii se, ettei oppilasta jätetä luokalle. Tiedämme, että emme kehity samaa tahtia henkisesti ja fyysisesti. Säästösyistä emme kuitenkaan jätä ketään luokalle, koska se maksaa 6 500 euroa oppilaalta. Samalla kuitenkin kiihdytämme oppilaamme jälkeen jäämistä, yksinäisyyttä ja mahdollista syrjäytymistä. Päästämme oppilaamme koulusta ja annamme hänelle päästötodistuksen keskiarvolla 5,5. Hän ei osaa mitään, ei halua mitään, katoaa ja lasku yhteiskunnalle on 1,8 miljoonaa euroa. Joku voisi sanoa tätä hölmöläisten hommaksi!
Talouselämäkin toimii aina jossain kunnassa. Sillä on sama tavoite kunnan kanssa: jatkaa avaintoimintojaan kaikista häiriöistä huolimatta. Yhdessä kunnan operatiivisen johdon kanssa käydään läpi häiriöiden vaikutukset. Hoidetaan asioita yhdessä. Tuetaan toistemme tavoitteita. Voimme kohdentaa esimerkiksi aktiivisesti kotiin maksettavia tukia työpaikkojen luomiseen täsmähenkilölle. Parempi työllistää kuin passivoittaa. Sama koskee uussuomalaisia, eli maahanmuuttajia. Tehottomia kurssituksia pitää välttää. Ruotsissa laitettiin 70-luvulla suomalaiset parakkeihin asumaan ja annettiin työtä. Parakkielämä kylläkin alkoholisoi liian monet. Me sen sijaan laitamme maahanmuuttajamme lähiöihin, emmekä osoita töitä. Outoa kotouttamista.
Kunnan tilannetietoisuus parantaisi myös yhteistyötä ja antaisi paremmat mahdollisuudet viranomaisille hoitaa asioita. Kunnassa toimii seurakunta, jolla on monia sellaisia resursseja, joita häiriötilanteessa tarvitaan. Olemme miettineet yhdessä ennalta asioita, jotta kirkonmäellä ei ole itkeviä kansalaisia tai tiedetään, mitä tehdään jos kirkonmäellä on itkeviä kansalaisia jonkin häiriön takia.
– Olemme leikanneet organisaatiomme tehostaaksemme toimintaamme ja säästääksemme niin ohuiksi, että itse asiassa emme tarvitse mitään häiriöitä kun jo olemme vaikeuksissa. Todellinen resurssi olemme me, suomalaiset ja kolmannen sektorin toimijat. Se edellyttää, että kolmatta sektoria johdetaan, annetaan täsmätehtäviä. Tehtävät saadaan esille edellä kuvaamallani analyysillä, Ikonen arvioi.
Sanoin 2004 tervetuliaishaastattelussa piiripäällikkönä, että tulee päivä jolloin puolustusvoimat, viranomaiset ja kunnat lainaavat MPK-kouluttajia. En kuitenkaan uskonut, että ensimmäinen vaihe vie 10 vuotta. Ensi vuoden alussa puolustusvoimat virallistaa tämän kolmannen sektorin toiminnan omassa toiminnassaan. Me toteutimme täällä Varsinais-Suomessa tätä jo vuosia. Yhteiskunnan muulla osalla, meillä siviileille ei ole tämän kuvaamaani prosessin käynnistämiseen 10 vuotta aikaa.
– Hihat on kääritty. Olen valmis tähän työhön Suomen, Varsinais-Suomen ja sinun vuoksesi. Tarvitsen siihen kuitenkin sinun äänesi!
Ehdokas Mauri Ikonen Eduskuntavaalit 2015
Kuvat: Juha O Luukka,
Nuoret Tomi Hirvinen Keskusta
Keskustelu Ukrainasta ja Gazasta käy Suomessakin vilkkaana. Miten meidän pitäisi suhtautua tilanteeseen? Olen jäänyt kaipaamaan meidän omia toimenpiteitämme, ajatuksia miten Suomi varautuu tilanteeseen. Ukrainan selkkaus ei alkanut tuosta vain, vaan sitä on valmisteltu varmaankin vuosia. Ukraina laiminlöi puolustuksensa, ja ihan kokonaan sisäisen varautumisen. Kotoisessa keskustelussa tuntuu, että on mielle käymässä samoin. Olemme vuosia nauttineet tilanteesta, jossa sektoriministeriöt ovat johtavinaan maata. Naapuriministeriöissä ei näytetä huomaavan ollenkaan, mitä omat toimenpiteet aiheuttavat toisella hallinnon alalla. Seuraavan hallituksen tärkeimpiä kuntoon laitettavia asioita onkin tilannetietoisuus. Sen on katettava koko valtakunnan toiminta. Valtioneuvoston kanslian roolia johtavana pääministerin ministeriönä on selvästi kohennettava.
Perusteet alueelliselle varautumiselle saadaan kunnista. Kunta on perustoimijamme. Suomi on jaettu kuntiin, joten tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Suomalainen kunta ei ole perinteisesti ollut tilannetietoinen. Tämä tilannetietoisuus on saatava syntymään. Yhtenä keinona voisi käyttää yhteiskunnan turvallisuusstrategian häiriötekijöiden vaikutusten arviointia läpi eri hallinnon alojen ajatuksella, että kunta pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikista häiriöistä huolimatta mahdollisimman pitkään. Tätä kautta tietoisuus kunnan jonkin hallinnonalan toimenpiteiden vaikutuksesta toiseen hallinnonalaan lisääntyisi merkittävästi. Tämä mahdollisesti antaisi perusteet myös mahdollisiin kuntaliitoksiin. Pelkillä rajojen muutoksilla ei yhteiskunnan vaikeuksia ratkaista.
Talouselämä toimii kunnan alueella ja sekin pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Kunnan operatiivisen johdon rooli yhteistyössä talouselämän kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta kyettäisiin ennakoimaan mahdollisia vaikeuksia. Olisi valmiiksi mietitty ”mitä sitten”. Voitaisiinko nähdä, että esimerkiksi ne varat, joilla nyt maksetaan joidenkin kansalaisten, ml. uussuomalaisten asuminen kotona ilman työntekoa, kohdennettaisiin aktiivisesti työhön kiinnittymiseen, kotouttamiseen, aktiiviseen kansalaisuuteen.
Kunnan johdon ja viranomaisten kanssa käytävät säännölliset tapaamiset loisivat tilannetietoisuutta yhteiskunnan ongelmista koko kunnassa ja seutukunnassa. Voitaisiin ehkäistä mahdollista nuorisorikollisuutta, syrjäytymistä. Luotaisiin myös järjestelmä, jossa viranomaiset voivat aina, 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä, soittaa kuntaan ja saada sieltä kunnanjohtajatason vastauksen, päätöksen kulloiseenkin ongelmaan. Tämä edellyttää tilannetietoisuuden, tilannejohtamisen muodostamista kuntaan. Tältä pohjalta voitaisiin myös parantaa puolustusvoimien kakkostehtävän toteutusta, koska viranomaisilla olisi selvä kuva virka-avun tarpeista. Tältä pohjalta voitaisiin tehdä täsmävalmisteluja merkittäviin virka-aputehtäviin, joihin varusmies ja kenttälapio eivät riitä.
Suomalainen yhteiskunta on leikannut kulujaan summittaisesti juustohöylällä vuosia. Epäilen, että useat organisaatiot ovat jo niin ohuita, ettei tarvita edes häiriötä kun olaan vakavissa ongelmissa. Ainoat käyttämättömät resurssit löytyvät suomalaisista ja kolmannesta sektorista. Usein kuuluu puhuttavan, että kolmannelle sektorille ei voi antaa täsmätehtäviä, koska se nujertaa vapaaehtoisuuden. Mielestäni puhe on pelkkää sumutusta, koska puhuja ei tiedä, mihin hänen organisaationsa todella tarvitsee tukea. Kunnan operatiivisen johdon läpi organisaationsa ja alueella toimivien muiden toimijoiden varautumisanalyysin pohjalta löytyy täsmätehtävät halukkaille kansalaisille ja kolmannen sektorin toimijoille. Toinen sumutuspuhe on, ettei näitä tehtäviä voi antaa kolmannelle sektorille, koska ne ovat yhteiskunnan tehtäviä. Pitää hyväksyä, että kolmas sektori on nyt ja tulevaisuudessa merkittävä osa meidän yhteiskuntaamme, lähes käyttämätön resurssi.
Kun tämä muodostettava valmius, tilannetietoisuus yhdistetään sotilaalliseen valmiuteen, voimme vastata myös kansainvälisiin haasteisiin rajoillamme. Yhteiskunnan kannalta ei ole merkitystä, katkeavatko sähköt sotilaan, siviilin tai luonnonilmiön aiheuttamana. Mutta sillä on merkitystä, selviääkö yhteiskunta sähkökatkosta tai jostakin muusta yllätyksestä. Olemmeko varautuneet?
Luokaamme hyvinvointia yhteiskuntaamme turvallisuuden ja rakkauden voimin, välittäkäämme kanssaihmisistä.
Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit, Lotat,
hyvät naiset ja herrat, suomalaiset!
Olemme kokoontuneet Marttilaan viettämään kansallista
veteraanipäivää. Veteraanipäivää on vietetty vuodesta
1987. Vietämme päivää onnellisina ja nöyrinä, sillä olihan
lähellä, ettei itsenäisyytemme jäänyt vain 22 vuoden
mittaiseksi tai jopa lyhyemmäksi.
Mielestäni on hyvä tänään muistella meidän
itsenäisyytemme aikaa ja siihen liittyviä uhrauksia ja
velvoitteita, veteraanien perintöä, sekä mitä asioita meidän
tulisi historiasta muistaa tulevaisuutta suunnitellessamme.
Vaikka tänään on vähän niitä henkilöitä, onneksi, jotka
vähättelevät suomalaisten, miesten ja naisten uhrauksia
viime sotien aikana.
90 vuotta sitten, joulukuun 4. päivänä 1917 Suomen
senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud jätti eduskunnalle
julistuksen Suomen itsenäistymisestä. Eduskunta hyväksyi
tämän kahta päivää myöhemmin äänestyksen jälkeen,
joulukuun 6. päivänä. Toki tuon julistuksen vastustajatkin
olivat itsenäisyyden takana, mutta he halusivat siihen
yhdessä Venäjän bolševikkihallituksen kanssa. Heidän
tiedossaan oli Leninin edellisenä päivänä Pietarissa pitämä
puhe, jossa hän ilmoitti bolševikkien tukevan Suomen
työväen taistelua ja lupasi Suomelle vapauden elää liitossa
Venäjän työtätekevien kanssa.
Kun neuvostohallitus vuoden viimeisenä päivänä
tunnusti Suomen itsenäisyyden, se itse asiassa ajatteli
tulevaa Neuvosto-Suomea. Lupasihan Lenin lähes
samanaikaisesti punaisille aseita ja antoi venäläisille
joukoille käskyn riisua valkokaartit aseista.
Tammisunnuntaina alkanut Suomen vapaussota alkoi
venäläisten joukkojen aseistariisumisena, mutta muuttui
nopeasti veriseksi kansalaissodaksi.
Vapaussodan saama kansalaissodan luonne ei muuta sitä
tosiasiaa, että valkoisen puolen voitto takasi Suomen juuri
julistetun itsenäisyyden. Suomen toisenlainen kohtalo
vuonna 1918 olisi epäilemättä johtanut meidät osaksi
silloin syntymässä ollutta Neuvostoliittoa. Tätä
lopputulosta tuskin enää yksikään suomalainen haikailee.
Ennen kuin mustat pilvet ennättivät kasautua itäiselle
taivaalle, Suomi oli kasvanut yritteliäisyyden ja korkean
kansansivistyksen mallimaaksi 20- ja 30 luvulla. Mutta
kuten tunnettua, Suomi joutui suuren tunteettoman pelin
nappulaksi, kuten veljemmekin Suomenlahden
eteläpuolella. Molotovin-Ribbentropin – sopimuksella
meidät liitettiin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi. Me
olimme kasvaneet yhtenäiseksi kansakunnaksi, joka
taisteli yhtenäisenä suurvaltaa vastaan.
Suomalaiset puolustivat menestyksellisesti maataan ja
vapauttaan yhtenäisinä ja yksimielisinä talvi- ja
jatkosodassa ja täyttivät velvollisuutensa Lapin sodassa.
Eikä verta vuodatettu turhaan, itsenäisyys säilyi.
Kunnioitetut veteraanit, Lotat, sodanaikainen ikäpolvi, te
sen teitte! Te taistelitte yhtenäisinä, yksimielisesti
itsenäisyyden puolesta, Suomen puolesta! Kiitoksia teille
siitä!
Suomi maksoi kalliin hinnan vapaudestaan ja
itsenäisyytensä säilymisestä. Lähes 94 000 sankarihautaa
puhuttelee meitä velvoittavasti. Kymmenet tuhannet
sotainvalidit ja jokainen sotiemme veteraani, kotirintaman
uurastaja muistoineen palauttavat mieleemme sodan kovat
päivät. Emme voi kylliksi ylistää teidän sankaritekojanne.
Sanon sankaritekojanne, vaikka kirjailija Antti Tuuri sanoo
arvioidessaan Pohjanmaa teostaan, ettei sodassa ole
koskaan sankaritekoja, mutta mielestäni te teitte
sankariteon.
* * *
Me voimme olla ylpeitä saavutuksistamme. Meidän tulee
kuitenkin muistaa, että tänäkin päivänä meidän on
valmistauduttava perjantaihin ja kolmanteentoista päivään.
Kukaan ei voi taata, vaikka se perjantai olisi jo huomenna.
Tämän päivän maailma, yhteiskunta ja sitä uhkaavat vaarat
ovat muuttuneet merkittävästi. Valtiovallan on vastattava
haasteisiin uusin keinoin. Eduskunta on hyväksynyt
YTS:n, yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2012. Siinä
määritellään yhteiskunnalle 13 uhkamallia ja 37
häiriötekijää. Ne alkavat tästä ja nyt ja jatkuvat aina
poikkeusoloihin.
En tarkoituksella edellä ottanut kantaa sotilaalliseen
maanpuolustukseen, vaikka meidän pitää muistaa, että
sotilaallinen painopiste on siirtynyt Euroopasta Pariisi –
Berliini – Pietari akselilta kauas aasiaan. Siellä ratkaistaan
tulevaisuuden energiasaatavuuden kysymykset. Kysyn
vain, olisiko silloin hyvä asua Suomessa, jossa puolustus
on ratkaistu omin toimin. Moskovassa voitaisiin todeta,
luoteisrajalla rauhallista ja asiat kunnossa. Meidän ei
pitäisi tunteenuomaisesti ajautua, viedä maata liitouman jäseneksi. Asian ratkaisemiseksi tarvitaan tunteeton,
analyyttinen, rakentava keskustelu. Suomen puolustusta ei
ratkaista mielestäni pienillä erikoisjoukoilla, vaikka
niitäkin tarvitaan.
Valtioneuvosto on antanut yhteiskunnan elintärkeiden
toimintojen turvaamisen strategian, jossa maamme pää
toiminnat on jaettu seitsemään suureen osioon, joiden
kakkien on toimittava kaikissa tilanteissa. Näitä ovat, valtion johtaminen, kansainvälinen toiminta, valtakunnan sotilaallinen puolustaminen, talouden ja infrastruktuurin toimivuus, väestön toimeentuloturva ja toimintakyky sekä henkinen kriisinkestävyys. Kun
nämä ovat kunnossa, voimme taata väestön
elinmahdollisuudet, yhteiskunnan turvallisuuden ja valtion
itsenäisyyden. Tässä selonteossa todetaan myös, että
maailma, yhteiskunta on monimutkaistunut niin, ettei tätä
kaikkea pystytä enää turvaamaan pelkästään viranomaisten
toimenpitein. Hyvät veteraanit, te voitte mielestäni
edelleen muistuttaa meitä nykypäivän ihmisiä siitä
tosiasiasta, vakava yhteiskunnan häiriötilanne tai
poikkeusolo voi iskeä aivan yllättäen.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta astui voimaan
vuoden 2008 alusta. Maanpuolustuskoulutus ry:stä, eli
lyhyesti, MPK:sta, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä
tuli julkisoikeudellinen yhteisö, jonka hallinto ja
toimintaperiaatteet on määritelty laissa. Yhdistys on myös
poikkeusolojen toimija.
Kun puhun maanpuolustuksesta, pitää muistaa, että puhun
kokonaismaanpuolustuksesta, sotilaallisesta ja
”siviilimaanpuolustuksesta”. Lyhyesti, maanpuolustusta on
muutakin kuin se, että miehet lähtevät aseineen rajalle. Se
tarkoittaa meidän jokaisien toimeentulon turvaamista ja
yhteiskunnan toimivuutta. Meidän pitää varautua edellä
kuvaamani pohjalta seuraaviin vakaviin, eduskunnan
hyväksymiin uhkamalleihin,
sähköisen infrastruktuurin häiriintymiseen
väestön terveyden ja toimeentulon vakavaan
häiriintymiseen
taloudellisen toimintakyvyn vakavaan
häiriintymiseen
suuronnettomuuksiin ja luonnon aiheuttamiin
onnettomuuksiin
ympäristöuhkiin
terrorismiin sekä järjestäytyneeseen ja muuhun
vakavaan rikollisuuteen
väestöliikkeiden aiheuttamiin uhkiin
poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen
painostukseen sekä
sotilaalliseen voimankäyttöön.
Kun tarkemmin ajattelee, nämähän lähes kaikki
vilahtelevat tänään uutisoinnissa maailmalta. Miten ne
voisivatkaan ohittaa Suomen?
Vapaaehtoinen maanpuolustus ottaa vakavan ja
merkittävän otteen tämän valtakunnan turvallisuudesta,
kokonaisturvallisuudesta niin kuin te, vapaaehtoiset, tämän
päivän veteraanit otitte aikananne. Paljon on epäilijöitä,
mutta minä vakuutan teille, me vastaamme huutoon, me
suomalaiset. Se edellyttää valtiovallalta, alueelliselta ja
paikalliselta viranomaisjohdolta aktiivista otetta ja
ohjausta. Näin pystymme ohjaamaan vapaaehtoisten
panoksen tehokkaasti koko yhteiskunnan tueksi, oikeisiin
suoritteisiin. Kansan käsi on vakaa ja tuottoisa kun sille
annetaan oikea mahdollisuus toimia.
Maanpuolustuskoulutusyhdistys on siis valtakunnallinen
koulutusorganisaatio, joka työskentelee edellä kuvattujen
tavoitteiden saavuttamiseksi viranomaisten tukena. Maa on
jaettu 19 maanpuolustuspiiriin ja kahteen
puolustushaarapiiriin. Maanpuolustuspiirit ovat yhtä kuin
maakunnat vastuualueiltaan. Samalla alueella kuin poliisi,
pelastusala ja puolustusvoimat ovat. Puolustushaarapiirit
tukevat Meri- ja Ilmavoimien toimintaa.
Varsinais-Suomessa maanpuolustuspiiri on organisoitu
seuraavasti,
piiriä johtaa piiripäällikkö, apunaan pieni toimisto ja
johtoryhmä
sitten on lain mukainen koulutus- ja tukiyksikkö
yksikkö jakaantuu koulutus- ja tukiosastoihin
seutukunnittain
seutukuntia johtavat vaikutusvaltaiset, valitut
henkilöt.
Koulutusosastot jakaantuvat reservinkouluttajiin ja
siviilikouluttajiin. Reservinkouluttajat kouluttavat
sotilasasioita puolustusvoimien sijoitetuille reserviläisille
ja joukoille tai asevelvollisille yleensä. Siviilikouluttajat
kouluttavat pääosin arjen turvallisuuteen ja varautumiseen
liittyviä asioita kaikille kansalaisille ja viranomaisten
muodostelmille. Koulutettavat ovat kansalaisia
koululaisista eläkeläisiin. Meillä on Varsinais-Suomessa
yli kaksisataa sitoutunutta kouluttajaa, vapaaehtoista, jotka
antavat ilmaiseksi ammattitaitoaan yhteiskunnan hyväksi.
Viime vuonna koulutimme n. 120 tapahtumassa 3 200
kansalaista.
Tukiosastot ovat muodostumassa. Ne tukevat ensisijaisesti
omaa organisaatiotamme, mutta niitä voidaan rakentaa
myös viranomaisten hyväksi. Missä viranomaiset
sellaisia tarvitsisivat? Mielestäni esimerkiksi sellaisissa
tilanteissa, kuten luonnonkatastrofeissa tai muissa uhissa,
joissa yhteiskunnassa joudutaan laittamaan kansalaiset
työskentelemään 12 tunnin työpäiviä jne. Vai voitteko
kertoa minulle sellaisen kunnan Suomessa, joka kykenee
laittamaan perhepäivähoidon tai vanhusten kotihoidon 24
tuntiseksi vuorokaudessa. Ei se kansalainen,
hyväkuntoinen eläkeläinen esimerkiksi, joka tulee
mukaamme, ”piikitä” vanhuksia kotihoidossa, mutta hänen
työnsä mahdollistaa terveydenhoitoalan ammattilaisen työssä jaksamisen ja tehokkaan työskentelyn. Ja mikä
oleellista, se hyväkuntoinen eläkeläinen, kansalainen
yleensä, joka hakee sisältöä elämäänsä, voi opiskella ja
harjoitella poikkeusoloja varten ja hänellä on tärkeä
tehtävä, hänellä on merkitystä elämässään. Ja mikä
tärkeintä, tämä ei maksa juuri mitään. Etenkin, jos
vertaamme kustannuksia aikaisemmin luettelemiini
yhteiskunnan huonon turvallisuuden lukuihin ja niistä
aiheutuviin kuluihin yhteiskunnalle.
Arvoisat kuulijat! Kun me kaikki tänään mukana olevat
haluamme osoittaa kunnioitustamme ja kiitollisuuttamme
veteraaniemme taistelulle itsenäisyytemme puolesta, maan
uudelleen rakentamiselle, me voimme tehdä sen
luottavaisin mielin. Voitte olla varmoja siitä, että
nuorisomme on edelleenkin ytimeltään tervettä ja että
tämän päivän maanpuolustajat täyttävät velvollisuutensa
samalla tinkimättömyydellä kuin te, veteraanit olette sen
tehneet. Meistä jokainen haluaa olla osa
maanpuolustusperinteemme katkeamattomassa ketjussa.
Hyvää veteraanipäivää! Kiitoksia!
Mauri Ikosen puhe Marttilan Veteraanipäivän juhlassa 27.4.2014
Maurin moottori tulevaan kampanjaan on käynnistetty. Tämä sivusto tulee olemaan Maurin sähköinen koti eli tänne kerätään sekä perus- että ajankohtaista tietoa Maurin kampanjasta ja myöhemmästä toiminnasta.
Täältä löytyvät linkin Maurin muihin sähköisiin medioihin kuten Facebook ja Twitter. Samalla näet missä hän liikkuu ja pääset tapaamaan kasvotusten.
Tältä sivulta löytyvät yhteystiedot ja palaute-/kommenttilomake, jolla voi myös olla Mauriin yhteydessä.
Mauri aktiivisena puuhamiehenä kaipaa kansalaisten mielipiteitä, ajatuksia ja myös tukea jotta tähän maahan saadaan palautettua tervejärkistä toimintaa.
![image1[1]](http://mauriikonen.fi/wp-content/uploads/2014/10/image11-e1414134242159.jpg)
