Sähkökatkoista on tullut jatkuva riesa Suomessa. Riesa se voi olla myös maiden välisten suhteiden kiristyessä. Olin aikoinaan, runsaat kymmenen vuotta sitten, viranomainen, joka myönsi VAP-henkilöt asiakkaiden esityksestä sotilasläänin alueella. Voimayhtiöiden henkilövarauksissa oli mielestäni tehostamisen varaa. Silloin jo läänin valmiusharjoituksessa puutuin asiaan, mutta se ei paljoa paikalla olleita hetkauttanut.
Varsinaissuomalainen malli
Kokeilimme (MPK, Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja Vakka-Suomen Voima) ennen Tapaninpäivän myrskyä muodostaa vapaaehtoisista osaston voimayhtiölle mahdollista sähkökatkojen linjaongelmia varten. 3.12. kokoonnuimme koulutukseen. Paikallinen MPK:n paikallispäällikkö oli koonnut paikallis-tuntemuksellaan metsäalan ammattilaisista nimilistan, jotka henkilöt me sitten kutsuimme koolle. Heille kerrottiin taustaa, miksi ja miten heidät koollekutsutaan. Erittäin tärkeä osa oli ohjeet ja varo-ohjeet, joista merkittävin oli seuraava. Te sahaatte vain sitä puuta, joka teille osoitetaan ja juuri sillä tavoin kun sähköyhtiön työnjohtaja käskee. Lisäksi tehtiin työsopimukset, sovittiin palkat ja vakuutukset.
Uudenkaupungin Sanomat 12.1.2012Tapaninpäivän aamuna, kolmen viikon kuluttua heitä tarvittiin, 14 000 taloutta oli ilman sähköä 4 vuorokautta. Sähköyhtiön ilmoituksen mukaan, ilman näiden henkilöiden apua, katko olisi ollut 8 vuorokautta. Merkittävä säästö syntyi yhteiskunnalle.
Esitys
Viranomaisohjeistuksella annetaan voimayhtiöille mahdollisuus, velvollisuus koota kyseiset osastot ja varata kalusto. Määritetään palvelussuhteen ehdot aivan kuin asevelvolliselle sotilastehtäviin. Varsinais-Suomesta löytyy malli osastosta, koulutuksesta ja varustuksesta. Se on räätälöity eräälle jakeluyhtiölle, mutta toteutus vaatii viranomaisohjausta.
Lännen Median haastattelemat puoluesihteerit osoittivat vastauksissaan 5.1.2015 lähes poikkeuksetta jumittumista vanhaan ajatteluun, jota myös emeritusprofessori Jorma Kalela korosti. Kuitenkin kaikkialla toitotetaan yhteiskunnan muutosta. Kaikki toimet tehdään talouskasvun ja kilpailukyvyn nimissä, mutta kukaan ei korosta luovaa ajattelua ja visiointia. Poliittinen johto on edelleen siirtämässä mm. Sote-uudistuksen myötä valtaa alueilta ja kunnilta kauemmaksi, vaikka tehtäviä ja rahoitusta kunnille kuitenkin lisätään.Juha Sipilä kävi Turun torilla jo keväällä 2014. Kuva Juha O Luukka
Kokoomuksen puoluesihteeri Minna Arve korosti, että hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan vain työnteolla. Hän on oikeassa, mutta työnteko ja siihen osallistuvat on myös huomioitava. Vaikka SDP:n Reijo Paananen kertoo, että työttömyystilanne ei ole huono, kannattaa käydä vaikka Turun torilla toteamassa tilanne. Sinnekin riittää työttömiä lähes puolesta miljoonasta suomalaisesta työttömästä. Yllättävintä puoluesihteereiden kannanotoissa oli perussuomalaiset Riikka Slunga-Puotsalon kannanotto, jonka mukaan vain vientiteollisuuteen on panostettava, koska vain se turvaisi hyvinvoinnin. Mielestäni hyvinvoinnin turvaa osaltaan yksityinen ja julkinen kulutus, joka on noin 60 %:tia BKT:stä. Ihmisillä pitää olla ostovoimaa ja kunnilla rahaa selvitä lisääntyvistä velvoitteistansa.
Varsinais-Suomi Euroopan turvallisin maakunta
Kannattaa kokeilla ja saada kuntien ja maakuntien tilannetietoisuus paremmaksi. Se tarkoittaa että kunta, sen alueella toimivat talouselämän edustajat ja viranomaiset aloittavat yhteiskunnan häiriöiden vaikutuksen kartoituksen poikkihallinnollisesti. Heillä kaikilla on sama tavoite: jatkaa avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Työtä johtaisi kunnan operatiivinen johto. Sillä on yhteydet oman organisaatioon, naapurikuntiin, talouselämään, viranomaisiin ja koulutusorganisaatioihin. Tältä pohjalta kunnat, talouselämä ja viranomaiset parantaisivat yhteistyötään sekä pystyisivät antamaan täsmätehtäviä kolmannelle sektorille ja koulutusorganisaatioille reaaliajassa. Kaikki työ voitaisiin tehdä maakuntavision alla ja kohdentaa koskemaan omaa kuntaa. Meillä täällä Varsinais-Suomessa visio olisi: ”Varsinais-Suomi, Euroopan turvallisin maakunta 2020”. Visio olisi epäpoliittinen, yli vaalien yltävä ja sisältäisi vastauksen kysymykseen: Voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta?
Uudet resurssit
Yhteiskuntamme käsittelee työttömiä, eläkeläisiä ja maahanmuuttajia tuntemattomana massana. On tärkeää, että tämä suuri joukko saadaan muutettua resurssiksi. Vaikka lähes kaikki puoluesihteerit korostivat työtä ja yrittäjyyttä sekä vientiteollisuuden merkitystä, kotimarkkinat on kuitenkin turvattava. Sen osuus kansantaloudestamme on 60 %. Työmarkkinoiden joustona näen, että työttömälle ja maahanmuuttajalle yhteiskunnan varaamat rahat tarjotaan hänelle palkkana työnantajien kautta. Maksetaan työnantajalle tuki ja hän maksaa kansalaiselle ja maahanmuuttajalle palkkaa. Näin työntekijä maksaa veroja, omat kulunsa sekä on yhteiskunnan täysivaltainen, tunnustettu jäsen. Kun tähän yhdistetään koulutuspolitiikka niin, että kansalaisen ja maahanmuuttajan aikaisempi koulutus hyväksikäytetään ja uudelleenkoulutus annetaan tarpeen mukaisesti. Näin koko yhteiskunta on mukana rakentamassa 2020-luvun turvallista Suomea yhdessäMauri talkootöissä Turun torilla järjestämässä ja turvaamassa Keskustan puoluekokouksen marssijoita. Kuva Juha O Luukka
Joka viides suomalainen on nyt, ja muutaman vuoden kuluttua joka 4. on täyttänyt 65 vuotta. Heidän ammattitaitonsa pitää pystyä käyttämään yhteiskunnassa hyväksi. Meidän on saatava heidän työstään ja harrastuksistaan kannattavia ja kannustavia. Jos saamme tämän osan kansasta jatkamaan elämäänsä henkisesti ja fyysisesti aktiivisesti, he elävät ilman laitoshoitoa 10 – 20 vuotta pidempään. Ja se on merkittävää. Näin voisimme mahdollistaa jatkon myös työuran pidentämiselle vapaaehtoisesti.
Edellä kuvattu tarkoittaa työn ja tarpeiden ohjaamista mahdollisimman lähellä kuntalaista. Viimeaikainen kehitys on vienyt yhteiskuntaa juuri päinvastaiseen suuntaan. Rahoituksen osalta voidaan todeta, että nykykäytännöllä vuonna 2013 maksoimme tilastokeskuksen mukaan 4,1542 miljardia euroa työttömyysturvaetuuksina. Kasvua edelliseen vuoteen oli 17,5 %.
Mauri Ikonen
everstiluutnantti evp. Masku
kansanedustajaehdokas (kesk.)
Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit, itsenäisen Suomen naiset ja miehet! Hyvät suomalaiset!
Itsenäistyminen ei ole vain sopivan tilaisuuden hyväksi käyttämistä ja itsenäisyyden julistamista. Itsenäisyyttä ei myöskään voi saada keneltäkään lahjaksi. Kansan on itse haluttava sitä ja oltava valmis myös taistelemaan sen puolesta.
Mannerheim-risti
Nämä miehet, joiden muistopaasilla olemme, olivat valmiita tekemään sen, valmiita uhraamaan kaikkein kalleimpansa, oman henkensä kansan ja isänmaan puolesta.
30.11. tuli kuluneeksi 75 vuotta talvisodan alkamisesta. Runsas 20 vuotta aiemmin oli päättynyt vapaussotamme, joka kuitenkin muuttui kansalaissodaksi, kuten lähes aina on muuallakin maailmassa käynyt vastaavissa tilanteissa.
SA-kuva, ilmavalvontalotta Ellen Kiuru
Kansa kuitenkin seisoi 1939 yhtenäisenä valloittajaa vastassa.Kuten tunnettua, Suomi joutui suurten tunteettoman pelin nappulaksi. Molotovin-Ribbentropin – sopimuksella se liitettiin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi. Suomalaiset puolustivat menestyksellisesti maataan ja vapauttaan yhtenäisinä ja yksimielisinä talvi- ja jatkosodassa ja täyttivät velvollisuutensa Lapin sodassa. Eikä verta vuodatettu turhaan, itsenäisyys säilyi.
Sodan jälkeen veteraanisukupolvi rakensi uudelleen maan. He maksoivat epäoikeudenmukaiset sotakorvaukset. Raataminen kuitenkin kehitti suomalaista yhteiskuntaa voimakkaasti, teollisuus ja muukin toiminta kehittyivät poikkeuksellisen tehokkaasti.
Hyvät ystävät! Tänään me elämme toisenlaisessa maailmassa kuin sodan jälkeen tai kylmän sodan vuosina. Olimme tottuneet aloittamaan yhteiskunnan varautumisen sen pääuhan pohjalta, että kun kesä on kauneimmillaan, vihollisen painopiste on Karjalan kannaksella ja muiden teiden suunnassa vihollisella on divisioona.
Maailma muuttuu. Maailman asioita ei enää päätetä Pariisi – Berliini – Pietari akselilla, vaan päätökset tehdään kasvavien markkinoiden ja energian alueilla Aasiassa ja Lähi-idässä. Yhdysvallatkin katsovat yli Tyynenmeren, eivät yli Atlantin. Oma yhteiskuntammekin on muuttunut. Emme elä enää maanviljelys- tai teollisessa yhteiskunnassa, vaan maailmassa, jossa väki pyritään keskittämään muutamaan asutuskeskukseen. Elämme sähköisen energian ja tiedonvälityksen aikaa. Yhteisöllisyys on katoamassa verkkoon, nettiin. Pidämme usein yksilön oikeuksia tärkeämpänä kuin velvollisuuksia. Olemme siirtämässä kunnallista päätösvaltaa yhä kauemmas kansalta. Olemme menettäneet paljon kansallisista arvoistamme. Olemme leikanneet tuloksellisuuden nimissä valtaosan resurssejamme ja elämme kuin mikään ei meitä uhkaisi – ainakin Ukrainan kriisiin asti uskoimme niin.
Hyvät ystävät! Olemme valmiit liittämään yhteen kuntia. Minusta tuntuu, että usein vain sen takia, että emme uskalla kohdata tai halua puuttua yhteiskunnan todellisiin ongelmiin ja uhkiin. Pitää kuitenkin muistaa, että tapahtuupa mitä tahansa Suomessa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa.
Suomi on jaettu perustuslaissa kuntiin. Kunnan pitää pyrkiä varautumaan, turvaamaan avaintoimintojensa jatkuvuus kaikissa tilanteissa, kaikissa häiriötilanteissa, myös poikkeusoloissa. Meidän pitää saada kunnat tilannetietoisiksi.
Talouselämälläkin on kunnassa sama tavoite, jatkaa avaintoimintojaan kaikissa tilanteissa. Seurakunnallakin on sama tavoite, ei ole itkeviä kansalaisia kirkon mäellä, tai jos on, olemme yhdessä miettineet, mitä silloin teemme.
Kun tähän liitetään viranomaiset mukaan, eli mietitään ja selvitetään, miten jokin häiriö vaikuttaa kuntaan, yrityksiin, seurakuntaan ja alueella toimiviin viranomaisiin, tullaan helposti sellaiseen lopputulokseen, että näillä kellään ei ole resursseja itsellään vastata tarpeeseen tässä ja nyt. No missä ne resurssit ovat? Ne ovat kolmannen sektorin toimijoissa, yksityisessä kansalaisessa. Kansalaiselle ja näille kolmannen sektorin toimijoille on annettava häiriöanalyysin pohjalta tehtäviä, täsmätehtäviä. On edellytettävä kouluttamista ja annettava kouluttautumista sekä tukitoimia. Esimerkkinä ovat vaikka seniorit. Joka viides suomalainen on yli 65- vuotias. Jos saamme heidät jatkamaan fyysisesti ja henkisesti aktiivisena, he elävät 10 – 20 vuotta pidempään ilman laitoshoitoa. Näin voimme Jukka Sarpakunnaksen mukaan sulkea 10 % vuodepaikoista vanhusten hoitolaitoksissa. Uskon, että meillä löytyy käyttöä ajatukselle: ”Minä seniori yhteiskunnan resurssi”.
Pitäisikö häiriöanalyysi toteuttaa paikallisella tasolla? Miten seniorit, yli 35-vuotiaat reserviläiset ja naiset voivat palvella isänmaataan, kotikuntaansa, Suomea? Väitän, että häiriöanalyysi antaa vastauksen varautumistarpeeseen ja selvän tehtävän kunnanjohtajalle ja hänen alaisilleen lisäresurssien etsimiseen. Yhteiskunnan on vain annettava kunnan johtajille ja luottamusjohdolle mahdollisuus käyttää omia aivojaan.
Hyvät kuulijat! Näette täällä joukossanne bareteissa olevia kansalaisia. He ovat suomalaisia rauhanturvaajia, Suomen puolustuksen ulkokehän aktiiveja. Heitä on palvellut kansainvälisissä tehtävissä vuodesta 1956 alkaen yli 40 000 henkeä. He ovat kansainvälisesti tunnustettuja. Kun keskustelemme mielekkyydestä lähettää suomalaisia näihin tehtäviin, voin kertoa teille esimerkin. Somalian merirosvous on kasvattanut meriliikenteen vakuutusmaksuja Afrikan rannikolla niin, että yhden kontin hinta on noussut yli 200 euroa. Se tekee suurta konttilaivaa kohden lähes kolme miljoonaa euroa lisähintaa. Kuka sen maksaa? Minä, kuluttaja, kaivan kuvetta. Kuinka kallista se olisikaan, jos kansainvälinen yhteisö ei pyrkisi rajoittamaan merirosvojen toimintaa tai konflikteja. Meidän Pohjanmaammekin oli siellä rahahommissa, merirosvojahdissa.
Hyvät ystävät! Veteraanisukupolvella ja vielä kylmän sodan aikaisilla suomalaisilla uhka oli selvä. Kuten aiemmin totesin, me aloitimme varautumisen suunnittelun ajatuksesta, kun kesä on kauneimmillaan, vihollisella on painopiste Karjalan kannaksella ja muiden teiden suunnassa on divisioona. Tältä pohjalta oli uhkakuvien torjuminen selvää, rautaa rajalle ja loput hoidetaan sitten kun ehditään. Leipä kasvoi omassa pellossa. Tänään meidän on aloitettava häiriöiden tarkastelu uudella tavalla, kokonaisturvallisuuden pohjalta. Sama kuin divisioonilla, voidaan tehdä tänään nettihyökkäyksellä tai muulla keinolla kuin aseilla ja sen torjuntaan tarvitaan jokainen suomalainen. Sinä et pysty sanomaan, tuliko virus tietokoneeseesi sotilaan vai siviilin lähettämänä? Et pysty sanomaan, menivätkö sähköt poikki sotilaan vai siviilin aiheuttamana. Kuka johtaa tätä varautumista? Se on haaste koko yhteiskunnalle, Suomelle, koska valtiollisella tasolla meiltä puuttuu kokonaisturvallisuuden johtoministeriö, mutta johtamispuute korostuu etenkin alueellisella ja paikallisella tasolla. Kun johto puuttuu, ei voida resursseja käyttää tehokkaasti.
Kun siviiliyhteiskunnan valmius on turvattu, sotilaallinen maanpuolustus tekee maahantunkeutumisen liian kalliiksi tänne haluaville. Kehittääksemme yhteiskuntaa edellä olevien kuvausten varalle, taustalla pitää olla tietoisuus, mm. venäläisten uusi doktriini: ”Sotia ei enää julisteta, ne vain syttyvät”. Siinä valmistaudutaan käyttämään kaikkia epäsymmetrisiäkin keinoja. Samalla tilannetietoisuus lisää myös taloudellisuuden tietämystä. Selvitystyö edellyttänee myös kodinturvajoukkojen perustamista tässä ja nyt oleviin tarpeisiin sekä aina poikkeusoloihin.
Arvoisat kuulijat!
Me kaikki tänään mukana olevat haluamme osoittaa kunnioitustamme ja kiitollisuuttamme veteraanisukupolven uhrauksille ja soturiemme taistelulle itsenäisyytemme puolesta. Samalla me toteamme, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen on otettava entistä merkittävämpi ote tämän valtakunnan kokonaisturvallisuudesta, niin kuin vapaaehtoiset ottivat 20, 30 ja 40-luvuilla. Se edellyttää valtiovallalta, alueelliselta ja paikalliselta johdolta aktiivista otetta ja ohjausta sekä kykyä ottaa vastaan täsmätukea. Yksilötasolle se edellyttänee sitä, että tunnustan, minulla on aina enemmän velvollisuuksia isänmaata ja lähimmäistä kohtaan kuin etuja.
Lopuksi haluan onnitella itsenäisyyspäivänä ylennettyjä ja palkittuja!
Luin aamulla helsinkiläisten mietteitä, miten saataisiin selville eri hallinnonalojen rahankäyttö (http://www.hs.fi/m/kaupunki/a1416111807911?jako=9e36f5e9dc6d3239e95a15a3e7b9e71b&ref=fb-share). Kaupunginhallituksen puheenjohtajan johdolla todetaan, miten se on vaikeaa. Tässä on mielestäni koko suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja syy holtittomaan velkaantumiseen. Vuodesta toiseen koko yhteiskunnassa on tehty säästöyrityksiä, joiden vaikutusta omaan hallinnonalaan, saatikka naapurihallinnon alaan ei ole tiedetty tai pystytty ennakoimaan. Hommaa on hoidettu mutu-tuntumalla. Tilanteen hahmottamista on vaikeuttanut edelleen sektoriministeriöiden vaatimat lausunnot ja tilanneselvitykset. Näin valtiotasollakin tilanne on muuttunut hallitsemattomaksi säästämiseksi, joka menneellä hallituskaudella on vaatinut 30 miljardin lisävelanoton. Kokonaisvelka lähenee 100 miljardia.Kuntia on työstetty huonosti valmistetuilla selvityksillä, esimerkiksi kunta- ja Sote-selvitykset. On tiedostettu muutoksen tarve, mutta ei ole haluttu selvittää perusteita. Edelleen kaavaillaan, että päätöksenteko siirrettäisiin etäämmälle tiedon lähteiltä.
Yhteiskunta on muuttunut ja velkaantunut sitä tahtia, että nyt sen tilannetietoisuus on palautettava. Siinä perustekijä on suomalainen kunta, koska Suomi on jaettu kuntiin. Tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Nyt me olemme systemaattisesti lisänneet kuntien tehtäviä, mutta samanaikaisesti vieneet siltä resursseja ja päätösvaltaa. Olemme säätäneet lakeja ja asetuksia sitä tahtia, että kuntakohtainen aivojen käyttö on tullut mahdottomaksi. Aivojen käytön sijasta on pitänyt valmistautua siirtämään kuntarajoja suunnasta toiseen.
Mitä pitäisi tehdä
Annetaan kunnille löysää ja edellytetään, että ne laativat itselleen
tilannetietoisuuden perusteet. Laitetaan yhteiskunnan turvallisuus-strategian mukaiset häiriöt kattamaan kunnan eri hallinnonalat poikkihallinnollisesti. Saadaan vastaus, mihin rahat kuluvat ja mihin riittävät. Sen lisäksi saamme selvän kuvan, mihin tarvitsemme lisäresursseja ja mistä ne saadaan. Saadaan myös selville, mitä kansalaiset ja kolmas sektori voisivat tuottaa. Saisimme seniorikansalaisillekin tuottavan roolin, eikä vain maksajiksi.
Kunnan alueella työskentelee myös talouselämä. Sekin pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Juuri siinä samassa kunnassa, joka tekee sitä omaa tilanneselvitystään. Voisimme tukea talouselämää muuttamalla ajatusmalliamme radikaalisti. Sillä rahalla, jonka nyt annamme pitkäaikaistyöttömälle ja maahanmuuttajalle, tukisimme talouselämää palkkaamaan kansalaisen töihin, täsmähenkilön täsmätehtävään. Työnantaja voisi saada tukea työntekijänsä palkkaamiseen, kansalainen ja maahanmuuttaja saisi palkkaa ja olisi yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Kaikki tämä sillä rahalla, joka nyt passivoittaa kansalaisen ”sementtikennostoon”.
Edelleen siellä kunnassa toimivat viranomaiset. Hekin tekisivät yhdessä kunnan kanssa varautumissuunnitelmat. Sopisivat ennakoivat säännölliset tapaamiset ja kunta asetettaisiin tilaan, jossa siellä pystytään tekemään 24 tuntia 7 päivänä viikossa kunnanjohtajatason päätöksiä, tarvittaessa nopeastikin. Siltä pohjalta puolustusvoimatkin saisivat perusteet toiseen tehtäväänsä, muiden viranomaisten tukemiseen.
Myös seurakunnilla kunnassa on sellaisia resursseja, joiden yhteiskäyttö tietyissä tilanteissa olisi hyödyllistä ja kustannustehokasta. Pyrkisimme estämään sen tilanteen synnyn, jossa kirkonmäellä on itkeviä kansalaisia ja tietäisimme, miten tarvittaessa toimimme.
Edellä kuvattu tilannetietoisuuden luominen mahdollistaisi jokaisen virkamiehen ja työntekijän omien aivojen käytön. Tämä perustuu siihen, että sinä olet oman työsi paras tuntija. Lisäksi kuntaan ja koko yhteiskuntaan syntyisi kyky vastaanottaa kansalaisten ja kolmannen sektorin tukea, täsmätukea hyvinvointivaltion tukemiseksi ja ylläpitämiseksi. Kunnan operatiivisella johdolla on tässä työssä jakamaton ja ulkoistamaton tehtävä.
Mauri Ikonen
Everstiluutnantti evp.
mauriikonen.fi
Esittelin ajatuksiani Keskustan Raision kunnallisjärjestön kokouksessa keskiviikkona 12.11. Kerroin, että pelkkien mielikuvien heittely ei ole minun luonteelleni ominaista.
– Pyrin kertomaan rehellisesti konkreettisista asioista ja teoista
Olen sotilaana johdonmukaisesti painottanut vaalikampanjassani kunnan tilannetietoisuuden merkitystä. Suomalainen perustoimija eli kunta on saatava täsmällisesti tilannetietoiseksi. Se onnistuu Minun mukaan vain ottamalla yhteiskunnan turvallisuusstrategian määrittelemät häiriöt esiin tässä ja nyt aina poikkeusoloihin asti. Tilannekuvan mukaisesti sitten käsitellään häiriöiden vaikutukset poikkihallinnollisesti. Vain näin saadaan selville, mitä jokin toimenpide vaikuttaa kyseiseen ja muihin hallinnonaloihin.
Yhteistoiminta myös talouselämän kanssa tarvitaan. Talouselämä pyrkii tietenkin jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriö-tilanteissa mahdollisimman pitkään, aivan kuten kotikuntakin. Tuntemalla molemmin puolin toimenpiteet häiriön kohdatessa, sen vaikutuksia voidaan yhdessä lieventää.
Kunnan ja eri viranomaisten on tunnettava toistensa toimenpiteet häiriötilanteessa hyvin. On pyrittävä sopimaan mahdollisimman monta keskeistä tapahtumaa, joiden sattuessa ollaan heti yhteydessä kuntaan. Kuntaan on luotava valmius tehdä 24 tuntia vuorokaudessa kunnanjohtajatason päätöksiä. Viranomaisten kanssa on pidettävä säännölliset tapaamiset, jotta voidaan ennakoida mahdolliset häiriöt ja niiden vaikutukset.
Kun olemme joutuneet leikkaamaan organisaatioilta häiriö-tilanteissa tarvittavat lisäresurssit, pitää miettiä, missä niitä vielä on. Kansalaiset, mukaan lukien seniorit ja vapaaehtoinen kolmas sektori muodostavat tämän lisäresurssin. Myös työttömät on otettava mukaan.
Keskustan Raision kunnallisjärjestön kokouksessa
– Yhteiskunnalla pitää olla tieto näistä resursseista ja mitä tehtäviä niille tarjotaan.
Tilannetietoisuus mahdollistaa hyvinvoinnin ja siihen tarvittavan turvallisuuden ja rakkauden, eli kansalaisista huolehtimisen, painotin lopuksi.
Tasavallan presidentin ajatus turvallisuuspoliittisen selvityksen tekemisestä on kannatettava. Ennen sitä, kirjoitan kuitenkin oman mielipiteeni.
Suomalaista sotilasta tarvitaan
Mietin todella, mitä venäläiset ajattelisivat, jos Natomeren laineet huuhtelisivat Pietarin satamalaituria. Pienenkin valtion edustajana olisin huolissani, jos näin olisi. Tämän skenaarion estämiseksi meidän on huolehdittava siitä, että maamme eteläinen rantamaa on ja pysyy hallussamme. Ja että sen valtaaminen olisi tosi kallista. Siihen tarvitaan nykyaikaiset koulutetut puolustusvoimat, kaikki puolustushaarat ja hoidettu siviiliyhteiskunnan varautuminen tässä ja nyt aina poikkeusoloihin saakka.
Meillä puhutaan paljon Naton artiklasta 5. Siinähän jäsenvaltiot lupautuvat puolustamaan yhdessä hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Mitä se tarkoittaa? Se edellyttää jokaisessa jäsenvaltiossa kansallista päätöstä. Mitä ovat ne joukot, jotka Natosta tulisivat Suomen avuksi. Nehän ovat sen jäsenmaiden kansallisia armeijoita. Huolestuttaa amerikkalaisten mielipide, että vain kaksi Euroopan valtiota on huolehtinut puolustuksestaan: Suomi ja Englanti.
Nyt tietenkin mietitte, mihin unohtui Yhdysvallat. Pitää muistaa, että Yhdysvaltain presidentti on monesti vaatinut Eurooppaa panostamaan omaan puolustukseen. Samanaikaisesti Obama katselee yli Tyynenmeren. Siellä on maailman talouden ja politiikan painopiste, ei enää Pariisi – Berliini – Pietari akselilla. Kuinkahan moni suomalaiskomentaja riemuitsisi tiedosta, että aamulla hänelle alistetaan portugalilainen jalkaväkipataljoona? Voisi olla mielenkiintoisempaa, jos ilmoitettaisiin, ettei alisteta.
Merirajaa on runsaasti
Mitä tarkoittaa siviiliyhteiskunnan varautuminen? Se tarkoittaa, että olemme valmiita, varautuneita tässä ja nyt mahdollisiin häiriöihin aina poikkeusoloihin asti. Ukrainan konfliktiin osoittaa, että sotia ei välttämättä julisteta, vaan ne vain syntyvät. Konflikti on osoittanut, että siellä on käytetty jo pitkään keinoja, joita ei voida sanoa sotilashäiriöiksi. Ne vain palvelevat poliittisia ja sotilaallisia tavoitteita. Mitä merkitsisi, jos meiltä helmikuun pakkasilla katkaistaisiin sähköt, ja muutamalla yliäänilennolla tehostettaisiin vaikutusta, tiputtamalla ikkunat? Joutuisimme vastaamaan kysymykseen, neuvotellaanko nyt vai vasta aamulla.
Olen kiertänyt viime viikkoina lukuisissa kesätapahtumissa. Selvästi tulee esiin kansalaisten huolestuneisuus maailman turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja Suomen taloudesta. Lukuisten ihmisten huulilla on kysymys: ”Miten me selviämme”?
Monet kaipaavat päättäjien kannanottoja, ajatuksia miten meidän on toimittava. Lienee parasta ottaa taas esille vanha viisaus: luota vain omaan apuusi. Ensimmäiseksi on saatava mielialat muuttumaan positiiviseksi. Siinä valtiojohdolle on erittäin tärkeä, aktiivisen roolin paikka. Nyt on unohdettava eduskuntavaalit ja käärittävä hihat todella, ja tosiasioilla viestien. Maan johdon on tultava ulos ja kerrottava, missä mennään ja miten jatketaan. Kertomus voi olla katkerakin, mutta isänmaan ja suomalaisten etu vaatii nyt poikkeuksellisia tekoja. Uskon, että me tajuamme realiteetit. Vuosia ilmassa velloneet avonaiset asiat on ratkaistava.
Mauri YK-päivänä 24.10.2014
Kuntia pitää kannustaa ottamaan käyttöön aktiiviset teot. On todella tutkittava, analysoitava, mihin rahat riittävät. Jos ne eivät riitä, pitää miettiä miten asiat voidaan korvata. Ja mitä tapahtuu, jos jokin asia jää heikommalle hoidolle. On kannustettava käyttämään kaikkia keinoja, joilla nyt työstä ja muusta syrjään jääneet saadaan mukaan. Sitä rahaa, jota työnnetään passiivisena asumiseen, elämiseen, pitää kohdentaa täsmäpanostuksiin, jopa yksityisen työpaikan luomiseen. On talouselämänkin etu, että yhteiskunnan jäsenet hankkivat omaa rahaa ja käyttävät sitä. Toiseksi on mietittävä, mitä täsmätehtäviä voidaan kohdentaa kolmannelle sektorille. Miten tuetaan esimerkiksi seniorikansalaisten henkistä ja fyysistä aktiivisuutta. Näin he elävät ilman laitoshoitoa 10 – 20 vuotta pidempään. Aktiivisesti on myös hoidettava kunnan palveluiden saatavuus. Palvelut, jotka alueelle on jätettävä jättää, keskitetään samaan pisteeseen kolmannen sektorin tukitoimien kanssa. Ongelmallisista kunnan tyhjistä rakennuksista löytynee vastaus tähän. Yhteiskunnalle on luotava kyky vastaanottaa tarjolla olevaa kansalaistukea.
Yrittämistä ja työllistämistä on joka tapauksessa tuettava. Talouselämä on kutsuttava kuntatasolla mukaan miettimään edellä olevia asioita. Yrittäjälle voi olla kultaakin kalliimpaa saada käyttöönsä yhteiskunnan tukemaa työvoimaa. Samoin yrittäjän mielipide muuttuu nykyistä yhteiskuntamyönteisemmäksi. Karensseja pitää käsitellä myös joustavasti. Lyhyestäkin työjaksosta on tehtävä houkutteleva ja palkitseva. Nykyistä ajatusmaailmaa kuvaa Mynämäessä markkinoilla tapaamani yrittäjä, joka sanoi, ettei kunta pysty muuhun kuin lypsämään yrittäjää. Johtajat ovat kuulemma näköalattomia. Yhteistyötä ja vastuuta tarvitaan kaikilla tasoilla.
Keskustelu Ukrainasta ja Gazasta käy Suomessakin vilkkaana. Miten meidän pitäisi suhtautua tilanteeseen? Olen jäänyt kaipaamaan meidän omia toimenpiteitämme, ajatuksia miten Suomi varautuu tilanteeseen. Ukrainan selkkaus ei alkanut tuosta vain, vaan sitä on valmisteltu varmaankin vuosia. Ukraina laiminlöi puolustuksensa, ja ihan kokonaan sisäisen varautumisen. Kotoisessa keskustelussa tuntuu, että on mielle käymässä samoin. Olemme vuosia nauttineet tilanteesta, jossa sektoriministeriöt ovat johtavinaan maata. Naapuriministeriöissä ei näytetä huomaavan ollenkaan, mitä omat toimenpiteet aiheuttavat toisella hallinnon alalla. Seuraavan hallituksen tärkeimpiä kuntoon laitettavia asioita onkin tilannetietoisuus. Sen on katettava koko valtakunnan toiminta. Valtioneuvoston kanslian roolia johtavana pääministerin ministeriönä on selvästi kohennettava.
Perusteet alueelliselle varautumiselle saadaan kunnista. Kunta on perustoimijamme. Suomi on jaettu kuntiin, joten tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Suomalainen kunta ei ole perinteisesti ollut tilannetietoinen. Tämä tilannetietoisuus on saatava syntymään. Yhtenä keinona voisi käyttää yhteiskunnan turvallisuusstrategian häiriötekijöiden vaikutusten arviointia läpi eri hallinnon alojen ajatuksella, että kunta pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikista häiriöistä huolimatta mahdollisimman pitkään. Tätä kautta tietoisuus kunnan jonkin hallinnonalan toimenpiteiden vaikutuksesta toiseen hallinnonalaan lisääntyisi merkittävästi. Tämä mahdollisesti antaisi perusteet myös mahdollisiin kuntaliitoksiin. Pelkillä rajojen muutoksilla ei yhteiskunnan vaikeuksia ratkaista.
Talouselämä toimii kunnan alueella ja sekin pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa häiriötilanteissa mahdollisimman pitkään. Kunnan operatiivisen johdon rooli yhteistyössä talouselämän kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta kyettäisiin ennakoimaan mahdollisia vaikeuksia. Olisi valmiiksi mietitty ”mitä sitten”. Voitaisiinko nähdä, että esimerkiksi ne varat, joilla nyt maksetaan joidenkin kansalaisten, ml. uussuomalaisten asuminen kotona ilman työntekoa, kohdennettaisiin aktiivisesti työhön kiinnittymiseen, kotouttamiseen, aktiiviseen kansalaisuuteen.
Kunnan johdon ja viranomaisten kanssa käytävät säännölliset tapaamiset loisivat tilannetietoisuutta yhteiskunnan ongelmista koko kunnassa ja seutukunnassa. Voitaisiin ehkäistä mahdollista nuorisorikollisuutta, syrjäytymistä. Luotaisiin myös järjestelmä, jossa viranomaiset voivat aina, 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä, soittaa kuntaan ja saada sieltä kunnanjohtajatason vastauksen, päätöksen kulloiseenkin ongelmaan. Tämä edellyttää tilannetietoisuuden, tilannejohtamisen muodostamista kuntaan. Tältä pohjalta voitaisiin myös parantaa puolustusvoimien kakkostehtävän toteutusta, koska viranomaisilla olisi selvä kuva virka-avun tarpeista. Tältä pohjalta voitaisiin tehdä täsmävalmisteluja merkittäviin virka-aputehtäviin, joihin varusmies ja kenttälapio eivät riitä.
Suomalainen yhteiskunta on leikannut kulujaan summittaisesti juustohöylällä vuosia. Epäilen, että useat organisaatiot ovat jo niin ohuita, ettei tarvita edes häiriötä kun olaan vakavissa ongelmissa. Ainoat käyttämättömät resurssit löytyvät suomalaisista ja kolmannesta sektorista. Usein kuuluu puhuttavan, että kolmannelle sektorille ei voi antaa täsmätehtäviä, koska se nujertaa vapaaehtoisuuden. Mielestäni puhe on pelkkää sumutusta, koska puhuja ei tiedä, mihin hänen organisaationsa todella tarvitsee tukea. Kunnan operatiivisen johdon läpi organisaationsa ja alueella toimivien muiden toimijoiden varautumisanalyysin pohjalta löytyy täsmätehtävät halukkaille kansalaisille ja kolmannen sektorin toimijoille. Toinen sumutuspuhe on, ettei näitä tehtäviä voi antaa kolmannelle sektorille, koska ne ovat yhteiskunnan tehtäviä. Pitää hyväksyä, että kolmas sektori on nyt ja tulevaisuudessa merkittävä osa meidän yhteiskuntaamme, lähes käyttämätön resurssi.
Kun tämä muodostettava valmius, tilannetietoisuus yhdistetään sotilaalliseen valmiuteen, voimme vastata myös kansainvälisiin haasteisiin rajoillamme. Yhteiskunnan kannalta ei ole merkitystä, katkeavatko sähköt sotilaan, siviilin tai luonnonilmiön aiheuttamana. Mutta sillä on merkitystä, selviääkö yhteiskunta sähkökatkosta tai jostakin muusta yllätyksestä. Olemmeko varautuneet?
Luokaamme hyvinvointia yhteiskuntaamme turvallisuuden ja rakkauden voimin, välittäkäämme kanssaihmisistä.
