Hyvää iltaa kaikille! 75 vuotta sitten suruliputus kertoi kansalaisten tuskasta talvisodan loputtua. Talvisodan henkeä tarvitaan tänäänkin, mutta tarvitaan Suomen kuntoon laittoon myös hyvää johtamistaitoa ja yhteisöllisyyttä.
Haluan kiittää teitä kaikkia ystäviämme Jukan kanssa, jotka halusitte tulla mukaan turvallisuusiltaamme.
Erityiskiitos kaupunginjohtaja Ari Korhonen, me olemme tehneet yhteistyötä kunnan varautumisen ja kolmannen sektorin kanssa vuosia. Eversti Pekka Visuri, olimme 80- ja 90-lukujen taitteessa opettajina Kadettikoulussa ja sen jälkeen olen saanut useasti kuunnella mielenkiintoisia luentojasi esimerkiksi lukiolaisen turvakursseilla. Tuija Saura, arjen turvallisuutta ja musiikkia kahdenkymmenen vuoden aikana ja Veli-Pekka, toinen Panelian poika. Jukka sopii mukaan mainiosti, koska olemme tehneet myös hänen kanssaan yhdessä töitä, hän SPR:ssä ja minä MPK:ssa. Kiitoksia Raision Keskusta ja Keskusta naiset.
Oman esitykseni painopiste on sisäisessä turvallisuudessa, koska väitän, että siihen meidän on nojattava entistä tiukemmin maailman ja yhteiskunnan muuttuessa. Eversti Pekka Visuri käsitteli esityksessään kansainvälistä ja sotilaallista puolta.
Tilannekuva katosi
Runsaat 20 vuotta sitten, Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kaatuivat, meiltä ”katosi vihollinen” täällä lännessä. Luotimme, että länsimainen demokratia ja markkinatalous valtaavat Venäjän, muuttavat sen länsimaiseksi, eurooppalaiseksi demokraattiseksi maaksi. Me emme seuranneet Venäjän kehitystä lännessä, Suomessa, vaikka esimerkiksi valtioneuvostolle tehtiin kymmeniä arvioita Venäjän kehityksestä jo 90-luvun alkupuolella. Emme huomioineet, että Venäjä ei käsitellyt ajanjaksoa Neuvostoliitto sisäisissä arvioinneissaan. He eivät ole hyväksyneet, että NL se oli suuri floppi. Kuten Saksa, 1. maailmansodan jälkeen, hekin hakivat syyllisen maan ulkopuolelta. Venäläiset väittävät, ”Länsi petti meidät”. Tältä pohjalta siellä haetaan revanssia.
NATO, joka on myös eurooppalainen puolustusjärjestelmä, alkoi etsiä omaa paikkaansa Varsovan liiton kadottua. Rauhanturvaaminen, kansainvälinen kriisinhallinta, rauhaan pakottaminen, siinä visioita, joihin NATO ja myös Suomen puolustusvoimat keskittyivät. Ajoimme armeijoita alas Euroopassa. Emme ajatelleet, mitä sitten, jos yhdentenätoista vuotena meillä onkin taas vihollinen, kuten ruotsalaisille kävi. Minulle tämä muutos tuli konkretiaksi ollessa Makedoniassa 1995–1996 Pohjoismaisen pataljoonan 1.suomalaisen komppanian päällikkönä. Sain tietää siellä, että Suomi aloittaa kansainvälisen valmiusjoukon, FRDF:n muodostamisen ja minulle tulee, sanoisinko avaintehtävä siinä. Palasin Suomeen toukokuussa 1996. Juhannusviikolla eduskunta teki päätöksen joukon perustamisesta ja asevelvolliset astuivat palvelukseen heinäkuun alkupuolella. Onneksi koulutus aloitettiin kansallisella koulutuksella ja vasta tammikuussa siirryimme kansainväliseen koulutukseen. Jäihän siihen aikaa puoli vuotta valmistella.
Sain mm. tehtäväksi kirjoittaa ensimmäiset koulutusohjelmat joukolle. Marraskuussa olin silloisen Porin prikaatin komentajan, eversti Kauko Taskilan kanssa esittelemässä suunnitelmaa Pääesikunnassa. Matkalla Taskila sanoi, Mauri, minä kerron rahat ja sinä mitä niillä tehdään. Kun olin esitellyt asiaamme jonkin aikaa silloiselle maavoimapäällikölle, kenraali Kainulaiselle, hänen apulaisensa, kenraalimajuri Heikki Tilander kysyi, mutta Mauri, mihin oikein aiot mennä tämän joukon kanssa? ”Herra kenraali, oiva kysymys, mielestäni, vastasin”. Kerroin, ettei kukaan ole sitä minulle osannut kertoa, mutta olen käyttänyt hyväkseni yli kahden vuoden kokemusta Lähi-idästä ja Balkanilta, NATO:n kanssa sovittuja yhteensopivuuskohtia, joita oli silloin 34 ja Niinisalon sen aikaista 4 viikon koulutusta ulos lähteville. Lisäksi ajattelin, että pitäähän siitä ottaa hyöty myös kotimaan puolustukselle. Kolmen vuoden aikana näin, miten asiasta tuli kuuma ja kansallinen puolustus oli vähemmän hohdokasta.
Kun lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa 90-luvun puolivälistä alkaen Nokia jauhoi rahaa ja lopulta aloimme elämään, syömään velaksi, eikä ollut huolta huomisesta, niin olemme nyt tässä tilanteessa. Suomi on laitettava kuntoon! On aloitettava johtamaan maata. Tapanani on ollut kysyä jo vuosia, ”voiko hyvinvointia olla ilman turvallisuutta ja rakkautta”? Mielestäni tänään se on kovin ajankohtainen kysymys.
Tilannekuva luodaan alhaalta käsin
Hyvät ystävät! Venäjän uuden doktriinin mukaisesti, sotia ei enää julisteta, vaan ne syttyvät ja niissä käytetään kaikkia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Edelleen on huomioitava, että Suomi on jaettu kuntiin perustuslain mukaisesti. Siis tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Mikä on todennäköistä, virus iskee tietokoneeseesi, sähkökatko yhteiskunnassa vai venäläisten Iskander -ohjusten isku Suomeen ja maavoimien massiivinen rajanylitys? Minä veikkaan häiriöitä tässä ja nyt, ongelmia arjessamme. Mutta ne valmisteluthan sopivat myös venäläiseen doktriiniin, pidetään siviiliyhteiskunnan valmius hyvänä ja pidetään puolustusvoimat iskussa, joihin voimme tarvittaessa nojata pahimpina hetkinä.
Miten tämä valmius voidaan toteuttaa? Eduskunta on hyväksynyt yhteiskunnan turvallisuusstrategian pari vuotta sitten. Siinä on määritelty 13 uhkaa ja 37 häiriötekijää. Ne alkavat tässä ja nyt tapahtuvista ja jatkuvat poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaallisen painostukseen ja lopulta sotilaalliseen maahantunkeutumiseen. Huomioitavaa on, että valmiuslaki 12 § määrää vastuullisen viranomaisen, kuntayhtymän ja kunnan johtamaan oman alansa valmistelut aina poikkeusoloihin asti. Siis valtaosaan häiriöistä valmistaudutaan näillä, tänään tässä olevilla resursseilla. Vasta poikkeusoloissa voimme saada merkittäviä lisäresursseja.
Siis laitamme kunnan hallinnolliset alat päällekkäin ja leikkaamme häiriötekijä häiriötekijältä lävitse ja arvioimme, mitkä ovat seuraukset tässä ja nyt sekä vuosien kulutta omalle hallinnonalalle ja muille hallinnon aloille. Esimerkkinä voimme ottaa juustohöyläleikkauksen sivistysalalla. Emme voi jättää ketään luokalle, koska se maksaa 6500 euroa. Tämä johtaa oppilaan mahdolliseen syrjäytymiseen ja se maksaa 1,2 miljoonaa euroa, ei sivistysalalla vaan sosiaalialalla pääosin. Samalla tavalla saamme valmiit toimenpideluettelot esimerkiksi kuntiin sähkökatkon osalta. Koko organisaatio tekee omat toimenpideluettelonsa omalla kohdallaan ja näin onkin johtamis- ja vaikka tiedotussuunnitelma valmiina.
Haluan päätöksenteon siis takaisin kuntaan. No eihän sitä sieltä kukaan ole pois ottanutkaan. Se edellyttää kuitenkin kunnan operatiiviselta johdolta reaaliaikaista, poikkihallinnollista tilannekuvaa – näkemystä nykytilanteesta ja tulevaisuudesta – sekä ennalta sovittuja asioita talouselämän ja viranomaisten kanssa. Kaikkien edellä mainittujen tahojen tavoitteena on jatkaa avaintoimintojaan myös häiriötilanteissa. Toimivalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä varmistetaan yhteiskunnan resurssien tehokas käyttö normaaliaikoina ja maksimoidaan reagointikyky yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.
Tämä tulee lisäksi edellyttämään byrokratiatalkoita ja omien aivojen käyttöä laajalla tasolla. Kun joudumme hakemaan uusia resursseja, tulemme ilman muuta kansalaisiin ja kolmanteen sektoriin sekä sille annettaviin täsmätehtäviin. Vaikka olenkin tehnyt 11 vuotta työtä juuri kolmannen sektorin parissa, sovimme Jukan kanssa, että hän tuo esille omassa esityksessään tämän puolen. Kiitoksia! Lisää tilaisuuden kuvia kuvagalleiassamme.
![image1[1]](http://mauriikonen.fi/wp-content/uploads/2014/10/image11-e1414134242159.jpg)
