Osallistuin tänään 25.11.2014 Helsingissä seminaariin, ”ihmisarvoa ja huolenpitoa”. Seminaarissa kuultiin ansiokkaita alustuksia ja seminaarikeskusteluja työstä ja toimeentulosta, yksinäisyydestä sekä vapaaehtoistoiminnasta ja kirkosta ihmisten apuna ja tukena. Sauvolaislähtöinen muusikko Petri Laaksonen esitti hienoa musiikkia, kuten aina.

Kaikissa aiheissa oltiin mielestäni oikealla ladulla. Ihmiset on saatava pysymään aktiivisina, työtä tekevinä ja näin he pysyvät kiinni elämässä ja yhteiskunnassa. Esityksissä todettiin, että yhteiskunta ei ole enää ainoa instanssi, joka tuottaa edellä olevia asioita, vaikka perinteisesti kantaakin päävastuun. Seminaarissa jäi mielestäni puuttumaan se fakta, että Suomi on jaettu kuntiin ja tapahtuu meillä mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa. Siksi kuntaan on luotava tilannetietoisuus, varautuminen, johtamiskyky 24 h. Seminaarissa keskusteltiin paljon työn merkityksestä ja kaikki korostivat sen merkitystä hyvinvoinnin, terveyden, sosiaalisuuden jne saralla. Puhuttiin toimeentulon takaamisesta, palkasta.

Mistä rahat? Me maksamme tänään työttömille, maahanmuuttajille passivoittavia korvauksia heidän sementtikennostoonsa ja toivomme kärjistettynä, että hän pysyisi siellä perheineen tai vähintään poissa silmistämme. Meidänhän pitäisi käyttää se raha, jolla me nyt maksamme hänet sinne kennoon, uuden työpaikan, elämän tukemiseen. Tukea kunnan alueella olevaa talouselämään, jotta se palkkaisi hänet työhön ja saisi näin omaa palkkaa, olisi yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Näin talouselämä vilkastuisi ja rahaa ei kuluisi yhtään enempää kuin ”makuuttamiseen” kotona.

Yksinäisyydestä puhuttiin myös ansiokkaasti. Mielestäni koulun, luokan opettajan, luokanvalvojan merkitystä ei huomioitu. Luokanvalvoja, vanhemmat ja oppilaat yhdessä tekemään työtä. Näin jää pois se, että suurissa luokissa voi olla 20 % hiljaisia oppilaita, joita kukaan ei tunnista millekkään luokalle. Samoin tukiopetus ja luokalle jättö keinoina saada oppilas kasvamaan, pysymään opetuksessa mukana on otettava uudelleen käyttöön. Näin pienillä maksuilla säästetään tulevaisuudessa miljoonia, tosin ehkä toiselle hallinnon alalla.

Vapaaehtoistoimintaa käsittelevässä osuudessa, saimme kuulla hienoja esimerkkejä elävästä elämästä. Kirkon, Laupeudentyö ry ja Walkers-toiminta voisi yltää vieläkin pidemmälle, jos kunta voisi kohdentaa tukityössä tai ainakin sopeuttaa omaansa tähän.

Kukaan ei puhunut senioreista resurssina, ”minä seniori, yhteiskunnan resurssi”. Joka viides suomalainen on yli 65 vuotias. Ei hänen ammattitaitonsa kadonnut eläköitymisen yhteydessä. Hän on resurssi, jos hänet saadaan pysymään tavalla tai toisella aktiivisena henkisesti ja fyysisesti. Näin hän elää ilman laitoshoitoa 10-20 vuotta pidempään ja voimme taata laitoksissa oleville kunnollisen ja ammattitaitoisen hoidon. Voimme jopa ehkä sulkea laitospaikkoja ja näin käyttää resursseja resurssipulaan.

Junassa matkalla Helsingistä kotiin! Mauri