Suomi on jaettu perustuslaissa kuntiin. Suomalainen kunta on avaintekijä, koska tapahtuu meillä yhteiskunnassa mitä tahansa, se tapahtuu aina jossakin kunnassa.

Kunta pyrkii jatkamaan avaintoimintojaan kaikissa tilanteissa, turvaamaan avaintoimintonsa jatkuvuuden. Tämän takia kunnan tilannetietoisuutta on kehitettävä tehokkaasti poikkihallinnollisesti. Tähän perusteet tulevat yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Siinä on eduskunnan hyväksymät 13 uhkakuvaa ja 37 häiriötilannetta tässä ja nyt aina poikkeusoloihin asti.

Kustannustietoinen kunta on välttämätön tavoite.

Kunnan analysointiin on liitettävä mukaan kunnan alueella toimiva talouselämä, seurakunta, viranomaiset ja kolmas sektori. Tässä työssä kunnan operatiivisella johdolla on avaintehtävä, jota ei voi miltään osin ulkoistaa missään tilanteissa.

Luomme koko yhteiskunnalle kyky vastaanottaa tukea kolmannelta sektorilta ja aktiiviselta kansalaiselta.

Tuemme kansalaisten elinmahdollisuuksia koko maassa, monikuntaisuutta ja estämme kansalaistemme pakkosijoittamista asutuskeskusten betonikennostoihin ja saamme näin elinvoimaa.

Kolmas sektori edustaa toimijoita, joiden resursseja ei ole käytetty tehokkaasti yhteiskunnassa. Kolmannen sektorin panos ohjataan yhteiskunnan resurssipulakohtiin.

Valtioneuvoston toimilla ohjataan kuntia, viranomaisia ja muita toimijoita haluttuun suuntaan. Valtioneuvoston kanslian, pääministerin on johdettava sektoriministeriöitä poikkihallinnolliseen yhteistoimintaan, omien toimiensa tilannetietoisuuteen toimenpiteistään.

Pandemia antoi meille oivan oppitunnin, miten käy ja mitä maksaa tilannetiedottomuus.